Opittua

Remun uusi harrastus

Aloitin Remun kanssa uuden harrastuksen, ID-jäljen. Ja jotta voisimme tarkastella etenemistä kyseisessä harrastuksessa on tärkeää pitää kirjaa harjoituksista, jotta harjoituksia voidaan analysoida. Siitäpä juohtui mieleen, että minulla on tällainen blogi, ihan vaan koirille pyhitetty. Hiukan harvakseltaan päivittyvä näemmä, mutta josko tämä uusi harrastus nyt antaisi uutta intoa kirjata tekemisiä ylös hiukan useammin.

ID-jälki on hajutunnistukseen perustuvaa jäljestystä, eli suomeksi koiralle annetaan haju, jonka perusteella sen pitäisi löytää maasta jälki, jota seuraamalla pitäisi löytää oikea kohde, eli siis se, jonka hajua koiralle tarjotaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jotta koira tällaiseen suoritukseen luotettavasti pystyy, on harjoiteltava säännöllisesti usean vuoden ajan.

Periaatteessa laji on meille tuttu jo Porvoon vuosilta. Harjoittelimme siellä Remun kanssa koiraetsintää, joka myös perustuu hajutunnistukseen. Koiraetsinnästä voit lukea lisää täältä.  Koksa täälläpäin Suomea ei koiraetsintää harrasteta, kävi harjoittelu aika mahdottomaksi. Nyt aloitamme siis koko homman puhtaalta pöydältä ja yritän opettaa Remulle ID-jäljen siten, kuin se esim. poliisikoirille opetetaan. Hajutunnistuksen opettamisen periaatteesta löytyy atikkeli esim. täältä.

Emme tähtää Remun kanssa tosietsintöihin, vaan harrastamme omaksi iloksemme. Remu nauttii jäljestyksestä suunnattomasti ja se kuluttaa postitiivisella tavalla energiaa touhukkaalta koiralta. Emme harrasta missään seurassa vaan pienellä harrastusporukalla, jonka onnekseni löytyi täältä Etelä-Karjalasta.

Nyt olemme siinä pisteessä, että Remulle aletaan opettaa hajuerottelua hajupurkkien avulla. Toistaiseksi Remu on opetellut haistelemaan pilttipurkkia, jonka sisällä on teelle tuoksuva sideharson pätkä. Aivan menestyksekkäästi haistelun opettelu ei ole alkanut, Remu nimittäin kyllä oppi heti yhdistämään purkin palkkaan, mutta hän kuvittelee, että purkkia pitää pukata kuonolla… Eli lähtöruudussa ollaan yhä tämän asian kanssa. Kun saan opetettua, että palkka tulee haistelusta, opetetaan seuraavaksi ilmaisu. Ilmaisu on siis ele, jolla Remun on tarkoitus kertoa minulle, että hän on löytänyt hajun. Ajattelin, että Remulla sopisi ilmaisuksi istuminen.

Sitten kun tämä alkaa sujua, tarjotaan koiralle useampi purkki haisteltavaksi, joista vain yhdessä on teen haju, loput ovat tyhjiä. Näisät purkeista koiran pitäisi löytää teen hajuinen purkki ja ilmaisemalla kertoa minulle, mikä se nistä purkeista on. Mutta tähän meillä on vielä matkaa, lisää siitä sitten tuonnempana.

Koska Remulla on jälkitaustaa ennestään, on sen kanssa kokeilti ID-jälkeä nyt pari kertaa asfaltoidulla parkkialueella, vaikkei esineiden ilmaisu olekaan vielä hallussa. ID-jälkeä lähdetään opettelemaan nimenomaan asfaltilla, koska siinä on mahdollisimman vähän muita hajuja. Jäljet ovat aluksi hyvin lyhyitä, vain muutaman kymmenen askelta.

Ensimmäisella kerralla Remun jälki oli suora ja sitä oli vahvistettu jäljentekijän hajulla suihkuttamalla jäljelle vettä (jossa jäljentekijä oli pessyt kasvonsa) Jäljellä oli lisäksi kaksi esinettä. Alkuhaju oli sidetaitos, jossa oli jäljentekijän hajua, haju annettiin pilttipurkista, jossa oli kannessa reikiä.

Remu otti alkuhajun hyvin ja läksi määrätietoisesti jäljestämään, Remu jäljesti n. 1/2 m sivussa koko matkan. Esineisiin Remu ei reagoinut lainkaan. Remu ei myöskään pysähtynyt jäljen loppuun vaan olisi jatkanut poistumisjälkeä.

Aika: 1.1. klo 15:00 Paikka: Piikadun parkkis, Sää: -5 astetta pakkasta, tyyntä, Maalimies: Sari Pituus: n. 10 metriä Huomioita: Remulle voi olla pidempi jälki, esineitä harjoiteltava

Toisella kerralla Remulle tehtiin tarkoituksella pidempi jälki, jossa oli lisäksi lolme 90 asteen kulmaan. Jäljellä laitettiin kaksi esinettä ja kasvojenpesuvettä suihkutettiin taas askelille. Remu otti hyvin alkuhajun (joka tarjottiin taas lasipurkista) ja läksi innokkaasti matkaan. Remu jäljesti hyvin ja tarkasti jäljen päällä, eivätkä kulmat tuotteneet vaikeuksia. Remu missasi taas lopun (niin minäkin, oli pimeää) ja pääsin palkkaamaan sen vasta poistumisjäljeltä. Ei reagointia esineisiin.

Aika 7.1. klo 15:30 Paikka: Terästornin parkkis Sää -4 astetta pakkasta, tyyntä, juuri satanutta lunta n. 3 cm auratulla pihalla Maalimies Laura, pituus: n. 100 metriä. Huomiot:  Jatkossa pitää maalimies hakea autolla pois lopusta tai ainakin merkata loppu niin hyvin, että huomaan sen. Esineitä harjoiteltava.

Tänään kokeillaan vielä teepurkin haistelua, kunhan arvon haistelija heräilee päviäuniltaan…

2 vastausta artikkeliin “Remun uusi harrastus

  1. Tarkka ja analyyttinen selvitys tapahtuneesta, tosi hyvä.

  2. Kyllähän meidänkin pitää aloittaa blogi 🙂 Hyvin olit kirjoittanut!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s