Tänään aloitimme aamun reippailemalla äänestypaikalle. Koirat saivat siis hyvän aamulenkin, ennen kun me Remun kanssa lähdettiin harkkoihin.
Tänään meitä olikin vain kolme ihmistä ja neljä jälkeä piti tehdä. Vähän aikaa kun funtsittiin niin saatiin suunnitelma tehtyä niin, että kaikki saatiin vietyä jäljen alkuun ja haettua lopusta pois ilman, että koirat pääsivät ottamaan hajuja maalimiehistä etukäteen.
Paikka: Katsastusaseman piha, LPR
Sää: -4 setetta, lumisadetta, hieman lounaistuulta
Maalimies: Mia
Remulle halusin nyt ”varman” jäljen kun edelliskerta meni niin pieleen. Mia vietiin jäljen alkuun autolla. Aluksi Mia seisoi paikallaan jonkin aikaa ennen kuin läksi tallaamaan jälkeä. Jäljelle suihkutettiin runsaasti kasvojenpesuvettä. Pyydin jättämään vain yhden esineen jäljen loppuun.
Jälki oli n, 100 metriä pitkä ja siinä oli pari loivaa kulmaan. Jälki näkyi hyvin tuoreen lumen päällä, joten minun oli helppo nähdä meneekö Remu jäljellä. Jälki ehti painua n. 10 minuuttia, ennen kuin läksimme ajamaan sitä. Annoin Remulle alkuhajun n. 1,5 m ennen lähtöä. Remu otti taas hyvin hajun, mutta läksi koheltamaan taas mihin sattuu. Nyt en päästänyt sitä etenemään yhtään väärään suuntaan vaan ohjasin sen alkuun, josta se nostikin tosi hyvin jäljen. Remu läksi jäljestämään reippaasti, aluksi se kulki n. metrin sivussa jäljestä, mutta siirtyi sitten hyvin jäljen päälle. Tuuli varmaan oli siirtänyt hajua alussa hiukan sivuun jäljestä. Remu jäljesti tosi hyvin koko matkan, matkalle saatuneet oviaukon kohdalla se kävi tarkastamassa muut hajut, mutta jatkoi sitten oma-alotteisesti jälkeä. Remu meni ensin lopun ohi, mutta palasi sitten jäljen loppuun ja huomasi kolikon jäljen lopusta, mikä oli tosi hieno juttu, koska sain palkattua sen nyt esineestä.
Tosi hyvä mieli jäi tästä, seuraavan kerran pitää tehdä samantyyppinen jälki, jotta saadaan varmuutta työskentelyyn. Esineitä pitää edelleen harjoitella myös kotona harjoitusten välillä.
Liian monta rautaa tulessa 