Koettua · kunto nousuun · neulottua · Yleistä höpinää

Tricoloria talveen

Vihdoinkin sain aikaiseksi aloittaa hieman isomman neuleprojektin. Halusin tehdä neuleen ohuehkosta langasta, jottei siitä tulisi liian lämmin käyttövaatteeksi. Kaapissa marinoituu paljonkin tähän tarkoitukseen sopivia lankoja, kuten Lanettia ja Sisua. Etsiskelin sopivaa mallia Ravelrystä, mutta en löytänyt pikaisella selailulla mitään sopivaa, joten luonnostelin nopeasti paperille ajatuksia ja aloin vain neuloa.

Langaksi valikoitui Lanett, koska sitä oli sopivissa väreissä riittävä määrä. En halunnut ihan yksiväristä neuletta, mutta toisaalta liian kirjavaakaan, joten lopulta päädyin tylsään mutta toimivaan valkoinen – harmaa – musta yhdistelmään.

tricolor-kesken_paalla

 

En tehnyt mallitilkkua, vaan luotin vyötteessä ilmoitettuun tiheyteen, jonka mukaan laskeskelin silmukkamääriä. Aloitin ylhäältä kauluksesta tikuttelemaan ja nyt ollaan tässä vaiheessa. Tunnen aika hyvin oma kroppani muodon ja hyvin onnistuin muotoilemaan neuleen sopivaksi samalla kun neuloin. Vartalo-osuuteen olen lisäillyt silmukoita tasaiseen tahtiin helmaa kohti. Tarkoitus on neuloa vielä tuota mustaa (tai se on oikeastaan ihan tummaa harmaata) osuutta yhtä paljon kun harmaata keskiosuutta.

Ajattelin, että näin rytmitettynä väriyhdistelmä olisi kaikkein armollinen kroppani muodolle, eli leventävää vaaleaa väriä olemattomaan hartiaseutuun ja hoikentavaa mustaa runsaata lantiota kaventamaan. Katsotaan toimiiko ajatus sitten käytännössä kun saan tekeleen valmiiksi 🙂

tricolor_takaa_kesken

 

Halusin neuleeseen jotain yksityiskohtia, joten tein taakse niskaan tuollaisen halkion, johon tulee pari nappia. Tarkoitus on tehdä helmaan sivuille sanalaiset halkiot, mutta ilman napinläpiä. Etukappaleen puolella kaulus taas on suora ja väljä, ilman mitään muotoiluja.

Tässä vielä kaulus takaa lähemmin kuvattuna:

tricolor_kaulus_takaa

 

Neule on valmistunut yllättävän nopeasti, sitä on hyvä tehdä iltaisin telkkaria katsellessa kun voi antaa vaan silmukoiden soljua, joka 13. kerros kun muistaa vaan lisätä aina neljä silmukkaa.

Sitten jotain ihan muuta, nimittäin talvisen urheilulajin pariin. Nasti kirjoitti osuvasti sivakoinnista, eli hiihdosta. Itse olisin voinut kirjoittaa lähes samanlaisen tekstin. Inhosin kouluaikana hiihtämistä yli kaiken. Olin muutenkin surkea lähes joka lajissa, eikä koulun liikuntatunneista jäänyt yhtään mieluisaa muistoa.

Sen jälkeen kun muutimme tähän nykyiseen kotiin, alkoi päässä itää ajatus siitä, että voisiko hiihtäminen kuitenkin olla ihan kiva harrastus? Kun nyt meillä pääsee ladulle suoraan omalta takapihalta, joten harrastus olisi ainakin suht helposti toteutettavissa. Voisihan sitä hiihdellä ihan vaan hiljakseen, maisemista nauttien, ilman paineita ja sekuntikelloa.

latu

Päätin ostaa pitopohjasukset, koska arvelin, että suksien voitelu on jotain salatiedettä, jota en oppisi koskaan ymmärtämään. Hiihtelin pitopohjasuksilla pari talvea, mutta en päässyt sinuiksi niiden kanssa, yleensä ne kuulemma eivät luista kovin hyvin, mutta minulle ne vaan lipsuivat. Tänä talvena sitten vaihdoin ne ihan tavallisiin, voideltaviin suksiin ja kas kummaa, nyt sukset toimivat ja hiihtäminen sujuu. Voitelukin on ihan helppoa, kun ammattilainen käsitteli sukset kauden alussa, niin nyt riittää sipaisu pikavoiteita silloin tällöin.

Ja hiihtäminen on oikeasti kivaa! Olen jäänyt koukkuun siihen ääneen, joka kuuluu kun sauva uppoaa lumeen. Hiihtovauhtini ei päätä huimaa eikä tekniikka ole varmaan kaunista katseltavaa, mutta eihän se ole pääasia hiihtämisessä. Vaan se kun voi hiihdellä metsän keskellä kulkevaa latua ja olla yksin omien ajtustensa kanssa, kenties kuunnella samalla jotain hyvää musiikkia (tai useinmiten kyllä sykemittarin piipitystä, kun hiihdän liian kovaa kuntotasooni nähden, mutta kun en osaa hiihtää niin hiljaa mäkiä ylös, etteikö syke väkisin nouse liian korkeaksi).

2013-01-26 14.29.43

Sportstracker on kätevä hiihtolenkkien arkistointiin ja oman kehittymisen seurantaan. Hiihtäessä tulee tieto kuulokkeisiin aina kun kilometri tulee täyteen ja samalla saa kuulla kuinka monta minuuttia sen kilometrin taivaltamiseen kuluikaan aikaan. Ennätykseni on 5 minuuttia, 57 sekuntia, eli hiihtovauhti ei tosiaan ole kovin kummoista, mutta on se kuitenkin parantunut aika paljon alun 8 minuutin keskiarvoista. Niin, ja näköjään se sekuntikello on tullut taas ihan merkittäväksi osaksi hiihtelyä, mutta nyt ei onneksi tarvitse kilpailla kun itseään vastaan.

3 vastausta artikkeliin “Tricoloria talveen

  1. Mukava blogi sinulla, täytyypä ruveta seuraamaan jatkossakin 🙂 Tuota Sportstrackeria on pari kaveriakin minulle suositellut, mutta ensin pitäisi varmaan hankkia se älypuhelin… Toistaiseksi olen seurannut kilometrejani vain allakkamerkinnöin, aikaa en ole tohtinut katsoa kertaakaan!

  2. Täytyy tunnustaa, että teen tosi harvoin mallitilkun. Yleensä katson tiheyden vaan vyötteestä ja valitsen hiukan suositeltua pienemmän puikot ja yleensä toimii. Toki tarkastan tiheyden kun olen jonkin matkaa neulonut. Välillä kun sovittelee niin tulee useinmiten ihan sopivan kokoisia tuotoksea.

    Tosi kivaa kun tänne uuteenkin blogiin joku eksyy, tervetuloa vaan ja kiitos kun kommentoitte!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s