Ainakin täällä Kaakonkulmalla on saatu nauttia oikeasta talvesta. Lunta ja pakkasta on riittävästi. Tekisi mieli sanoa, että riittää jo – molempaa lajia – mutta en sano. Kyllä tämä loskan, räntäsateen ja pimeyden voittaa.
Kuva on viime lauantain hiihtolenkiltä. Hiihtämisestä ei tahtonut tulla mitään, kun vähän väliä piti pysähtyä ihastelemaan peltojen yli levittäytyvää maisemaa.
Juuri ennen joulun Lapinreissua hankin pitokarvasukset. Voin kyllä suositella vastaavia tällaiselle itseni kaltaiselle satunnaiselle sunnuntaihiihtelijälle, joka ei viitsi nähdä vaivaa suksien voitelun eteen. Suksien valinta kannattaa tehdä huolella, koska suksien jäykkyyksissä on eroja. Eli pelkän pituuden ja painon perusteella ei kannata suksia ostaa, vaan niitä kannattaa vähintään testata niillä kaupan testereillä.
Pahoittelut epämääräisestä kuvauksesta, en itsekään tajua asiasta paljoakaan, mutta nämä ovat jo kolmannet ”pertsat” ja ensimmiset, jotka oikeasti toimivat minulla. Sovitin ainakin 5 erilaista paria, ennenkuin löytyi (myyjän mielestä) sopivat ja hän oli oikeassa. Noilla suksilla on helppo hiihtää!
Vuoden ensimmäiset
Olen ehtinyt tänä vuonna jo vähän neuloakin. Tämä pipo tosin valmistui pääosin jo viime vuoden puolella, mutta valmiiksi se tuli vasta tänä vuonna, joten menkööt tämän vuoden tilastoihin.
Malli on omasta päästä, lanka Novitan 7 Veljestä. Pipo meni lahjaksi ystävälle.
Viime tingassa valmistui tämä pienen prinsessan myssy, automatkalla ristiäisiin, jotka pidettiin pääkaupunkiseudulla. Malli on Novitan sivuilta, lanka samaisen tehtaan Baby merinoa. Yksi kerä ei ihan riittänyt nauhoihin, joten ne jäivät pois. Tein keskimmäisen koon mukaan, mutta myssystä tuli silti tosi reilun kokoinen. Ehkä se pääsee käyttöön sitten hieman myöhemmin.
Mutta mikä tärkeintä, sain kunnian ryhtyä kummiksi tälle pienelle ihmisen alulle ❤
Ristiäismekko on muuten äitini tekemä, se on ollut käytössä meillä sisaruksilla sekä nyttemmin heidän lapsillaan. Ehkä se joskus päätyy vielä heidän lapsiensa ristiäisiin.
Liian monta rautaa tulessa 