Enää kaksi viikkoa aikaa kevään ensimmäiseen koitokseen, eli Riikan maratoniin. Taitaa vaan se H-hetki tulla liian aikaisin – tavoitetta ajatellen. Asetin syksyllä kunnianhimoisesti tavoitteeksi päästä Riikassa alle neljässä tunnissa maaliin.
Nyt tuntuu vähän siltä, että ei se taida mennä. Vaikka olen kyllä juosta jurruttanut läpi talven. Välillä on satanut jääpuikkoja naamaan ja joskus se naama on muuten vaan jäätynyt, kun vastatuuleen on puskettu. Usein on ollut tuollainen fiilis, kuin kuvassa näkyy.
Minulla on ohjelma, jonka mukaan olen suorittanut, joten teoriassa alle 4 tunnin kunto pitäisi olla mahdollinen, mutta… En ole noudattanut ohjelmaa 100 %. Ei ole riittänyt kunto, aika eikä motivaatio. Välillä on ollut viikkoja, että kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta toisinaan tuntuu, ettei tossu ole tahtonut nousta yhtään. Joka lenkille on ollut tavoitevauhti. Niistä ehkä 30 % olen pystynyt juoksemaan tarpeeksi kovaa.
Lisäksi olen korvannut osan juoksuista pyöräilyllä ja uinnilla, koska triathlon…
Näin jälkiviisaana voin todeta, että tuli ahnehdittua vähän liikaa tavoitteita yhdelle kesälle. Siinä alle 4 tunnin maratonissa olisi ollut haastetta jo ihan riittämiin. Mutta että triathlon vielä ihan kylmiltään, ilman minkäänlaista uinti- tai pyöräilytaustaa.
Pyöräilykilsoja olisi pitänyt saada tähän mennessä kasaan jo paljon enemmän. Se on triathlonissa pisin osuus, jossa on myös mahdollista saada aikaa paremmaksi. Minulla keskinopeus on nyt pyörinyt lenkeillä siinä 24 km/h. Sen pitäisi olla mielellään siellä lähempänä 30 km/h.
Uinnissa olen edelleen surkean hidas. Olen ottanut pari yksityistuntia ja nyt käyn tekniikkaryhmässä kerran viikossa. Silti uintitekniikka on vielä aivan hakusessa. En uskalla edes ajatella, että mitä uiminen on sitten avovedessä.
No mutta jostain se on aloitettava. Kunhan saan Riikan pois päiväjärjestyksestä, keskityn vain noihin kahteen viimeeksi mainittuun lajiin ja käyn juoksemassa vain kerran, pari viikossa. Parempi, ettei aseta tälle kesällä triathlonin suhteen muuta tavoitetta, kun maaliin pääsy.
Eikä tämä kevät nyt ihan pelkästään surkeaa rämpimistä ole ollut. Olen minä kuitenkin vähän oppinut uimaan ja pyöräily tuntuu kivalta, vaikka vauhti ei päätähuimaavaa olekaan. Toisinaan tossukin nousee lenkillä ihan hyvin. Ja ennenkaikkea olen saanut olla terveenä koko talven ja kevään.
Lähimatkailuakin on ehditty hieman harrastaa. Kävimme pari viikkoa sitten retkellä Kemppilän Myllykoskella. Miten noloa, että en edes tiennyt näin hienon vesiputouksen olemassaolosta. Ja tämä upea paikka löytyy siis puolen tunnin ajomatkan päästä kotoa.
Paikka on aivan mieletön näin keväisin, kun vettä on paljon. Kannattaa käydä katsomassa, jos täällä päin Suomea liikuskelee.
Ja tämä ihanuus on valloittanut kaikkien sydämet. Rauha on osoittautunut tosi reippaaksi ja sosiaaliseksi pennuksi.
Kaiken kaikkiaan elämä on siis mallillaan ja siitä täytyy olla kiitollinen. Ja jos sattuu tosi hyvä päivä, niin aika lähelle sitä maagista neljää tuntia saatetaan siellä Riikassa päästä. Nyt ei enää ole paljoakaan tehtävissä, muuta kun malttaa levätä tämä loppuaika.
Liian monta rautaa tulessa 