Pakkasen nujertamat

Viime viikonloppuna ei ollut harjoituksia kylmän sään vuoksi (meillä pakkasraja on -10 astetta). Tänäkään viikonloppuna ei ollut harjoituksia, aamulla pakkasta oli -28,8 astetta…

Olemme siis viettäneet pian pari viikkoa aikaa sisätiloissa lukuunottamatta lyhyitä pyrähdyksiä lähimetsässä. Tuikkua tämä ei haittaa lainkaan, hän vain nautiskelee levosta ja takkatulen lämmöstä. Tänään on lisäksi nautittu auringonpaisteesta ikkunan läpi.

 Tuikku nautiskelee auringonpaisteesta

Remulla sen sijaan alkaa jo käydä aika pitkäksi. Lisäksi herralla on jokakeväiseen tapaan taas alkanut naapuruston juoksuisten narttujen perään haikailu… Tämä huomattiin eilen aamulla kun herra häipyi omille teilleen aamulenkillä (olemme pitäneet Remun vapaana aamuisin tuossa lähimetsässä kun siellä ei niin aikaisin liiku ketään kun me ulkoillaan…) Onneksi ketään muita koiranulkoiluttajia ei ollut lähimailla ja hetken haahuiltuaan Remu tuli takaisin. Sen jälkeen se on kyllä pidettu visusti hihnassa.

Olen yrittänyt aktivoida koiria sisällä mm. antamalla osan ruuasta kongeissa tai piilotellut ruokaa ympäri taloa. Lisäksi olemme haistelleet purkkeja hiukan ja vähän tokoilleet. Olemme hajutunnistuksessa jo siinä vaiheessa, että Remu osaa tarjota itse istumista kun se on haistellut purkkia. Nyt otin kokeeksi toisen, tyhjän purkin mukaan harjoitukseen ja muutaman toiston Remu osasi jo ihan hienosti näyttää oikean purkin. Nyt olen pitänyt viikonlopun lomaa harjoituksista, koska Remu näyttää haluavan vaan haistella (ja maistella) jotain ihan muuta kuin pilttipurkkeja, eli keltaista mehujäätä lenkkipolun varrella… Toivottavasti hormoonitaso pian laskee tai sitten me suunnataan taas kohti eläinlääkäriä hakemaan uusi hormonikapseli herran niskaan. Entisen voimalla pärjättiinkin hyvin koko vuosi.