Sydäntalven syleilyssä

Ainakin täällä Kaakonkulmalla on saatu nauttia oikeasta talvesta. Lunta ja pakkasta on riittävästi. Tekisi mieli sanoa, että riittää jo – molempaa lajia – mutta en sano. Kyllä tämä loskan, räntäsateen ja pimeyden voittaa.

Kuva on viime lauantain hiihtolenkiltä. Hiihtämisestä ei tahtonut tulla mitään, kun vähän väliä piti pysähtyä ihastelemaan peltojen yli levittäytyvää maisemaa.

Juuri ennen joulun Lapinreissua hankin pitokarvasukset. Voin kyllä suositella vastaavia tällaiselle itseni kaltaiselle satunnaiselle sunnuntaihiihtelijälle, joka ei viitsi nähdä vaivaa suksien voitelun eteen. Suksien valinta kannattaa tehdä huolella, koska suksien jäykkyyksissä on eroja. Eli pelkän pituuden ja painon perusteella ei kannata suksia ostaa, vaan niitä kannattaa vähintään testata niillä kaupan testereillä.

Pahoittelut epämääräisestä kuvauksesta, en itsekään tajua asiasta paljoakaan, mutta nämä ovat jo kolmannet ”pertsat” ja ensimmiset, jotka oikeasti toimivat minulla. Sovitin ainakin 5 erilaista paria, ennenkuin löytyi (myyjän mielestä) sopivat ja hän oli oikeassa. Noilla suksilla on helppo hiihtää!

Vuoden ensimmäiset

Olen ehtinyt tänä vuonna jo vähän neuloakin. Tämä pipo tosin valmistui pääosin jo viime vuoden puolella, mutta valmiiksi se tuli vasta tänä vuonna, joten menkööt tämän vuoden tilastoihin.

Malli on omasta päästä, lanka Novitan 7 Veljestä. Pipo meni lahjaksi ystävälle.

Viime tingassa valmistui tämä pienen prinsessan myssy, automatkalla ristiäisiin, jotka pidettiin pääkaupunkiseudulla. Malli on Novitan sivuilta, lanka samaisen tehtaan Baby merinoa. Yksi kerä ei ihan riittänyt nauhoihin, joten ne jäivät pois. Tein keskimmäisen koon mukaan, mutta myssystä tuli silti tosi reilun kokoinen. Ehkä se pääsee käyttöön sitten hieman myöhemmin.

Mutta mikä tärkeintä, sain kunnian ryhtyä kummiksi tälle pienelle ihmisen alulle ❤

Ristiäismekko on muuten äitini tekemä, se on ollut käytössä meillä sisaruksilla sekä nyttemmin heidän lapsillaan. Ehkä se joskus päätyy vielä heidän lapsiensa ristiäisiin.

Joulun ajan askarteluja

Innostuin joulukuussa paperinaruaskartelusta. Neuloin paperinarusta pari krassia.

Ensimmäiseksi syntyi tämä. Paperinaru löytyi edullisesti Prisman rakennusosastolta. Neuloin vaan paksuilla puikoilla suorakulmion, ompelin päät yhteen ja käärin rullalle. Rullan sisälle laitoin patterivalot, muuta tukea ei tarvittu, naru on niin jäykkää, että se pysyy hyvin muodossaan.

Tähän version käytin askartelukaupasta löytynyttä paperinapua. Tästä tuli ilmavampi.Sisään laitoin niin ikään askartelukaupasta löytyneen tukirenkaan. Löysin tähän kivat Sirius-merkkiset valot, joiden johto ja patterikotelo ovat huomaamattomat.

Sitten tein vielä muutaman paperipallon. Nämä syntyivät kieputtamalla paperinarua ilmapallon päälle. Liimana käytin ihan tavallista askarteluliimaa.

Näistä tuli kivoja joululahjoja ja koristeita omaan kotiin.

Forester Socks

Kesä. Loma. Helle. Ah, minä nautin 🙂 Lomalla on ollut aikaa myös neulomiselle pitkästä aikaa.

Uusimmassa Interweave Knitsissä oli hauska sukkaohje, jossa sukan neulominen aloitettiin keskeltä jalkapohjaa.

Pakko oli heti testata uutta sukanneulomistapaa.

Malli: Forester Socks by Betty Salpekar (Interweave Knits summer 2014), lanka: Filo Blu Triathlon print, vähän toista kerää, eli n. 55 g. Puikot 2,25 mm. Alkuperäisessä ohjeessa varret ovat pidemmät.

Nämä oli ihan kiva neuloa, mutta eivät istu kovin hyvin ainakaan minun jalkaan.

Kesäinen neule valmiina, mutta missä se kesä on?

Inostuin pitkästä aikaa neulomaan. Kaivoin laatikon pohjalta keväällä aloitetun neuletunikan aihion ja jatkoin sen työstämistä.

Ja tadaa, sain neuleen ihan valmiiksi saakka!

Ohje on kevään 2014 Novita -lehdestä (Malli 26). Lankakin on Novitan kausilankaa, en vaan enää muista mitä… Hukkasin vyötteet sitä mukaa kun lankaa kului, ja lopulta sitä kuluikin aika tarkkaan kaikki mitä oli. Olisiko lanka ollut Helmi-nimistä…? Lankaa kului 8 kerää, eli 400 g.

Neuleesta tuli muuten ihan kiva, mutta se on niin tyköistuva, että joudun vetämään vatsaa sisään koko ajan, etteivät ihmiset alkaisi onnitella. Se on niin noloa sitten todeta, että ei siellä ole vauvaa, se on ihan vaan herkuttelemalla hankittu kumpu 😉

Pitänee siis vähän vähentää herkuttelua, ennen kuin tätä tuotosta kehtaa julkisilla paikoilla esitellä.

Näillä eväillä siis eteenpäin! Eli salaatilla, grillatulla broilerilla, avocadolla, omenalla ja litralla mansikoita. Näillä pärjää yhden työpäivän, eikä luulisi herkkuja kaipaavan kun nuo vetelee päivän aikana nassuun.

Talvi tuokioina

Katleena Kortesuo neuvoo blogiissaan, kuinka pitkältä bloggaustauolta voi palata kunniakkaasti.

En tiedä onnistunko, mutta yritetään.

Talvi on jo vaihtunut kevääseen. Tänä talvena tuli hiihdettyä 4 kertaa. Kahdesti itsenäisyyspäivän tienoilla, kerran joskus helmikuussa kun sattui lumisempi jakso ja sitten viimeeksi pari viikkoa sitten kun tuli takatalvi.

 

Kun ei kerran päässyt hiihtämään, niin olen juossut. Ja jumpannut. Ja käynyt cyclingissä, pumpissa ja viimeisimpänä hurahduksena Gritissä.

Ryhmäliikuntakärpänen siis pääsi puraisemaan talven aikana.

Olen myös ulkoillut paljon koirien kanssa, kun ei ole pakkaset paljon vaivanneet.

Tässä ulkoillaan Imatran Karhumäellä, jossa yleensä tähän aikaan vuodesta on kilpahiihtolatu. Juuri tuossa paikassa siis. Tänä talvena ei ollut.

Olen myös harrastunut vähän kulttuuria. Kävin viikolla katsomassa Peter Panin Lappeenrannan Kaupunginteatterissa.

Samana päivänä oli sattumalta myös kampaaja-aika varattuna ja sain hienon kampauksen teatteriin. Kerrankin oli tukka hyvin.

Vähän on tullut neulottuakin.

Aloitin topin Novitan kevät-lehdestä. Lanka on Novitan kampislankaa viime kesältä, taitaa olla Helmi-nimistä. Eilen posti toi jo Novitan kesä-lehden, onneksi siinä ei ollut mitään mikä olisi heti halunnut hypätä puikoille, joten toiveissa olisi saada tämä keskeneräinen valmiiksi tämän kevään aikana.

Olen myös virkannut jämälangoista tällaisia päällyksiä jogurttipurkkeihin.

Nämä osoittautuivatkin suorastaan kouluttavisksi tehdä. Onneksi mies tykkää syödä turkkilaista jogurttia, niin tulee noita purkkeja säännöllisin väliajoin tuunausosastolle 🙂 En tiedä mihin noita voisi käyttää (muuta kun pikkuesineiden säilytykseen), ehkä kukkaruukkuina? Niitä on kuitenkin kiva tehdä ja samalla pääsee kätevästi eroon jämälangoista.

Tänään ostin uudet lenkkarit kun viime keväänä ostetut alkavat jo olla loppuunjuostut.

Mitäs sitä merkkiä ja mallia vaihtamaan kun kerran hyvin toimii. Adidas Boston kolmosilla siis mennään tämäkin kesä. Ensimmäinen koitos on HCR toukokuussa.

Ajattelin nyt panostaa kesän juoksutapahtumiin ihan kunnolla ja ilmoittaudun mukaan Fitfarmin Endurance-valmennukseen. Se alkaa reilun viikon päästä ja sisältää ruoka- ja harjotusohjeet. Jännä nähdä millaisia harjoituksia on luvassa tässä kevään aikana. Se ruokavalio kyllä hirvittää vähän, epäilen nimittäin, että se ei sisällä pääsiäismunia, pääsiäisrakeita, vappumunkkeja tai muita houkutuksia, joita tässä kevään mittaan on varmaan tarjolla yllin kyllin 😉

Se toimii sittenkin!

Muutama päivä sitten esitelty alpakkaneule päätyi melkein purkukoppaan. Päätin kuitenkin antaa sille vielä mahdollisuuden muotoutua sopivaksi ja kastelin sen.

Hei, se toimii! Puserosta tuli ihan sopiva.

Jos nyt jotain pitäisi vielä korjata, niin kauluksen tekisin uudestaan, mutta olkoot. Ihan hyvä käyttöneule siitä tuli.

Mieliala on muutenkin ollut pari päivää noususuunnassa. Talvi tuli vihdoin tänne meidänkin kulmille ja siten myös lumi ja valo. Koiratkin saivat säänmuutoksen myötä ihmeesti lisää virtaa ja nyt me ollaan käyty taas pidemmillä lenkeillä (niin pitkillä kun tarkenee). Sateen, kuran ja pimeyden aikaan ei ketään kiinnostanut lenkkeillä, ei edes koiria.

Nyt vaan sitten sitä lunta vähän lisää, jos sitä pääsisi ladulle vielä tänä talvena.

Rumat sukat ja muuta epäonnistunutta

Hyvää uutta vuotta! Meillä joulua ja uuden vuoden vaihtumista vietettiin varsin lumettomissa tunnelmissa. Olen yrittänyt etsiä jotain hyvääkin lumettomuudesta lämmöstä, jotten vallan masentuisi:

• lämmityskulut pysyvät kurissa
• autonikkunoita ei tarvitse raaputtaa kun lähtee aamulla töihin
• ei tarvitse tehdä lumitöitä
• voi juosta kesälenkkareissa

Niistä huonoista puolista saisi varmasti paljon pidemmän listauksen, mutta ei kai tässä valitus auta. Ehkä se talvi sieltä vielä tulee.

Kun sää ei joulun aikaan oikein houkutellut ulkoilemaan, kulutun paljon aikaa sohvannurkassa. Netflix tarjosi viihdetta ja samalla sain neulottua alpakkapuseroni valmiiksi.

Tai melkein valmiiksi, kaulus on vielä viimeistelemättä.

Puserosta tuli, no, kittana.

yläosa ei oikein istu ja helma on liian lyhyt. Melkein jo purin, mutta päätin kuitenkin vielä kokeilla höyryttämistä, sillä saa joskus korjattua aika paljon.

Takaa pusero istuu ihan ok. Täytyy hetken antaa hautua ja katsoa miten pusero asettuu kastelun/höyrytyksen jälkeen.

Tekniset tiedot:

malli: oma saumaton, neulottu alhaalta ylöspäin, kainalossa yhdistetty kappaleet. Ompelin vain olan saumat ja kainaloiden alta pienen pätkän. Lanka: Novita Luxus Alpakka, n. 400 g. Puikot: 3 mm. Itselle muistiin, helmassa 200 silmukkaa.

Puseron jälkeen teki mieli neuloa jotain nopeaa ja helppoa. Ensimmäinenn käteen sattunut sukkalanka puikoille ja perussukkaa tulemaan.

Hui olkoon kun tuli ruma sukka. No, ehkä se ei käyttöä haittaa, koko on ihan sopiva.

Aina ei kai menen niinkuin Stömsössä, toivotaan, että uusi vuosi tuo tullessaan myös onnekkaampia neuleprojekteja.

Hiihtokauden alkua odotellessa

Vilkaisu ikkunasta ulos antaa jo toivoa. Lunta sataa! Pian pääsee hiihtämään. Pitääkin kaivaa jo sukset autotallin perukoilta ja kiikuttaa ne huoltoon, että ovat sitten iskussa kun vihdoin pääsee ladulle. Onhan meillä Imatralla jo ensilumenlatu ollut käytössä jo pari viikkoa, mutta en minä sinne uskalla lähteä, jaloksiin. Ruuhkaa on kuulemma riittänyt ja jonossa saa hiihtää.

Juoksemassa olen käynyt nyt pari kertaa nastalenkkareilla. Yllättävän paljon vaikuttaa kenkien vaihto, pohkeet ovat nyt ihan jumissa parin lenkin jälkeen. Lisäksi juoksu tuntuu tosi paljon raskaammalta kun maassa on muutama sentti lunta. No, ainakin on tehokasta ja kai niihin uusiin kenkiinkin tottuu pikkuhiljaa.

Jouluun on enää kolmisen viikkoa.

Virittäydyin joulutunnelmaan eilen veljen muksujen kanssa. Tarkoitus oli rakentaa heidän kanssaan piparkakkutalo, sellainen hieno muumitalo.

 

Ei mennyt niinkuin Strömsössä. Piparitalon osat olisivat saaneet olla uunissa hieman pidempään, nyt ne jäivät liian lötköiksi ja seinät murtuivat kun aloimme koota taloa. Liimakaan ei oikein toiminut. En uskaltanut tehdä perinteistä sulaa sokeria, vaan käytin liimaukseen tomusokeri-munanvalkuaisliimaa, joka ei sitten toiminutkaan odotetusti. Ei saatu piparkakkutaloa aikaan, mutta sen sijaan tuli iso kasa pipareita. Hyvä niinkin ja lapset ainakin tykkäsivät kun saivat tädin kanssa puuhastella.

Neulomisrintamallakin tapahtuu.

Näin taannoin Pinterestissä kuvan kivan näköisestä neulepinnasta. Ajattelin tehdä tuubihuivin, jossa olisi tuollainen pinta. Kaapista löytyi Novitan Alpakkaa, joka pääsi samantien puikoille.

Loin 200 silmukkaa ja aloin neuloa. Jossain vaiheessa tajusin, että neulepinta sopisi hyvin puseron helmaan. Mittasin neuleen leveyden ja totesin sen olevan aika passeli puseron helmaksi. Siitä se ajatus sitten läksi. Saa nähdä mitä tästä lopulta tulee vai tuleeko mitään, mutta alku näyttää ihan lupaavalta.

Vilkaisu ikkunasta ulos näyttää nyt siltä, että pääsemme kohta lumitöihin. Mutta sitä ennen laitan vähän jouluvaloja ikkunoille ja käyn ulkoiluttamassa nastalennkareita.

Hyvää ensimmäistä adventtia kaikille!

Kuplalapaset valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Onneksi tajusin kuvata ne heti tuoreeltaan, nyt ne ovat jo varsin käytetyn näköiset kun olen pitänyt niitä koiria ulkoiluttaessani -> hihnat ovat jo huovuttaneet lapasia melko tehokkaasti.

Malli: Kuplalapaset
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3,5 mm

Huomasin vasta kuvatessa, että toinen lapanen jäi yhtä mallikertaa lyhyemmäksi kun toinen. Mutta ei sitä onneksi käytössä huomaa. Virheen vuoksi lapaset jäivät kuitenkin omaan käyttöön, pukinkontti siis ammottaa vieläkin tyhjyyttään.

Eino-myrsky kävi meilläkin kylässä viikko sitten. Kävimme juoksemassa silloin iltapäivällä ja kohtasimme pari tällaista näkyä. Puita oli nurin siellä täällä. Onneksi tietäääkseni mitään vakavampaa ei meillä päin sattunut, edes sähköt eivät menneet. Mökilläkin on puut pystyssä, mies kävi tsekkaamassa paikat myrksyn laannuttua.

Juoksumotivaatio on talveksikin nyt varmistettu, hommasin tällaiset:

Icebugeilla kelpaa juoksennella liukkaammallakin polulla 🙂

Remu vuorostaan lähettää nyt terkkuja. Remu on ollut vähän toipilaana jo reilun kuukauden. Hän tallasi johonkin terävään lenkkipolulla jokin aika sitten. Aluksi luulimme, että tassussa on vain pieni naarmu, kun Remu ei ontunut eikä mitään. Parin päivän jälkeen hän kuitenkin alkoi ontua ja menimme eläinlääkäriin. Ensimmäinen reissu ei tuottanut diagnoosia, saimme vain jotain salvaa mukaan. Ontuminen vaan paheni, joten suuntasimme toiselle eläinlääkärille. Tällä kertaa Remun tassusta löytyi reikä, joka putsattiin. Sillä kertaa saimme mukaan antibioottikuurin ja kehotuksen pitää lenkillä suojatossua jalassa.

Hetkeksi helpotti, mutta sitten ontuminen palasi vieläkin pahempana. Menimme taas eläinlääkäriä moikkaamaan ja nyt jalka kuvattiin. Mitään murtumaa tms. ei löytynyt, vain todella syvä reikä tassusta, jonka pohjalle oli kertynyt hiekkaa ym. Eläinlääkäri putsasi nyt tassun haavan pohjiaan myöten (ei ollut kivaa katseltavaa, onneksi Remu oli rauhoitettu ja autuaan tietämätön koko operaatiosta). Taas saatiin antibioottikuuri, salvaa ja puhdistusainetta mukaan.

Remu-parka oli hieman pökerryksissä moisen kaivelun jälkeen, mutta tokeni tilanteesta yllättävän nopeasti. Tassua piti pitää sidottuna muutama päivä, se vuosi niin paljon verta, mutta muuten REmu ei mitenkään näyttänyt varoman tai ontuvan tassua, kun siinä pidettiin sidettä ja ulkoillessa tuollaista kumitossua.

Nyt pärjäämme pelkällä kumitossulla ulkona, sisällä ei tavita enää mitään suojaa.

Antibioottikuuri loppui tänään, toivotaan, että tassu nyt paranee, eikä uusia lääkkeitä tai tassunkaiveluita enää tarvita.

Juostaan hyvän asian puolesta

Juoksuporukka Imatralla järjestää joulun alla pienen hyväntekeväisyystapahtuman Joulujuoksun merkeissä.

Joulujuoksun ideana on lahjoittaa 20 euroa Pelastakaa Lapset ry:lle (sillä rahalla yksi lapsi saa yhden päivän tukiperheessä), tulostaa itselleen juoksunumero, pukeutua jouluiseen asuun ja juosta 10 km. Jokainen voi juosta yksin tai ryhmässä, 10 km kerralla tai pienissä pätkissä, kunhan juoksu tapahtuu ennen jouluaattoa. Kuvia juoksusta voi lähettää Pelastakaa Lapset ry:lle, niitä sitten julkaistaan heidän sivuillaan ja Facebookissa.

Imatralla juoksuporukkamme juoksee Joulujuoksen yhteislenkkinä sunnuntaina 8.12. klo 15. Lähtö on urheilutalolta ja tarkoitus on juosta n.s pitkä Vuoksi, eli Imatrankosken sillan ja Tornansillan välit. Lämpimästi tervetuloa mukaan kaikki haasteeseen osallistuvat!

Täällä pipotehtailu senkun jatkuu. Edellisen postauksen bling bling pipo valmistui jo jokin aikaa sitten, mutta en löytänyt sitä äsken kuvattavaksi. Se on jo hautautunut johonkin pipokasoihin. Bling bling -teema jatkui myös tässä Circuitry-pipossa (Ravelry-ohje). Luin ohjeen huolimattomasti ja neuloin vahingossa yhden mallikerran liikaa kuviota, joten piposta tuli turhan korkea, ainakin omaan päähän. Neuloin pipon 7 veljestä raita + Säde-langoilla.

 

Säde-lankaa on vielä 1,5 kerää jäljellä, joutuu varmaan vielä jonkun bling bling kaulurin tekemään 🙂

Pipoja olisi vielä voinut tehdä lisääkin, mutta sitten iski akuutti lapastarve. Sen verran on jo viileää ulkona, että pelkillä sormikkailla ei tarkene enää ulkoilla. Malli on neulojia viime aikoina villinnyt Kupla. En kyllä ihmettele yhtään miksi malli on niin suosittu, kupliin jää heti koukkuun, niitä on niin mukava neuloa!