Harjoitukset su 22.1.

Tänään aloitimme aamun reippailemalla äänestypaikalle. Koirat saivat siis hyvän aamulenkin, ennen kun me Remun kanssa lähdettiin harkkoihin.

Tänään meitä olikin vain kolme ihmistä ja neljä jälkeä piti tehdä. Vähän aikaa kun funtsittiin niin saatiin suunnitelma tehtyä niin, että kaikki saatiin vietyä jäljen alkuun ja haettua lopusta pois ilman, että koirat pääsivät ottamaan hajuja maalimiehistä etukäteen.

Paikka: Katsastusaseman piha, LPR
Sää: -4 setetta, lumisadetta, hieman lounaistuulta
Maalimies: Mia

Remulle halusin nyt ”varman” jäljen kun edelliskerta meni niin pieleen. Mia vietiin jäljen alkuun autolla. Aluksi Mia seisoi paikallaan jonkin aikaa ennen kuin läksi tallaamaan jälkeä. Jäljelle suihkutettiin runsaasti kasvojenpesuvettä. Pyydin jättämään vain yhden esineen jäljen loppuun.

Jälki oli n, 100 metriä pitkä ja siinä oli pari loivaa kulmaan. Jälki näkyi hyvin tuoreen lumen päällä, joten minun oli helppo nähdä meneekö Remu jäljellä. Jälki ehti painua n. 10 minuuttia, ennen kuin läksimme ajamaan sitä. Annoin Remulle alkuhajun n. 1,5 m ennen lähtöä. Remu otti taas hyvin hajun, mutta läksi koheltamaan taas mihin sattuu. Nyt en päästänyt sitä etenemään yhtään väärään suuntaan vaan ohjasin sen alkuun, josta se nostikin tosi hyvin jäljen. Remu läksi jäljestämään reippaasti, aluksi se kulki n. metrin sivussa jäljestä, mutta siirtyi sitten hyvin jäljen päälle. Tuuli varmaan oli siirtänyt hajua alussa hiukan sivuun jäljestä. Remu jäljesti tosi hyvin koko matkan, matkalle saatuneet oviaukon kohdalla se kävi tarkastamassa muut hajut, mutta jatkoi sitten oma-alotteisesti jälkeä.  Remu meni ensin lopun ohi, mutta palasi sitten jäljen loppuun ja huomasi kolikon jäljen lopusta, mikä oli tosi hieno juttu, koska sain palkattua sen nyt esineestä.

Tosi hyvä mieli jäi tästä, seuraavan kerran pitää tehdä samantyyppinen jälki, jotta saadaan varmuutta työskentelyyn. Esineitä pitää edelleen harjoitella myös kotona harjoitusten välillä.

Harjoitukset su 15.1.

Meillä oli muutaman päivän tauko kaikenlaisissa harjoituksissa. Meille asennettiin kuistille lasit ja Remu selvästi stressasi siitä kun pari päivää meni asennusmiehiä kytätessä. Niinpä annoin sen tarkoituksella huilia.

Lauantaina Remu oli jo mielestäni ”palautunut” ja uskalsin lähteä sen kanssa tänään harjoituksiin.

Paikka: Agri-marketin piha (LPR)
Sää: hieman pohjoistuulta, -6 astetta
Maalimies: Sari
Jälki: Remulle tehtiin tarkoituksella jälki aika lopuksi, ja se tehtiin muiden jälken päälle, jotta jäljelle saataisiin häiriötä. Nyt maalimies vietiin autolla jäljen alkuun ja haettiin lopusta pois. Remun jäljen alla oli useiden ihmisten ja koirien jälkiä. Jäljellä oli lisäksi kulmia ja kaksi esinettä. Alku oli merkattu esineellä.

Remu oli innoissaan lähdössä jäljelle ja otti hyvin hajun. Remu läksi heti väärälle jäljelle ja seurasin sitä pitkän matkaa, koska luulin sen olevan oikealla jäljellä. Kun selvisi, että Remu oli väärällä jäljellä, vein sen takaisin alkuun ja yritimme uudelleen. Tällä kertaa Remu meni hetken oikealla jäljellä, mutta hukkasi sitten melkein heti jäljen. Annoin sen hetken miettiä, mutta Remu ei enää löytänyt jäljeä. En halunnut pakottaa Remua enää jatkamaan, joten keskeytimme sihen.

Häiriöt jäljellä olivat selvästi Remulle vielä liikaa, eikä se malttanut keskittyä siihen, mitä jälkeä olisi pitänyt seurata. Ensi kerralla pitää tehdä Remulle helppo jälki ilman häiriöitä, jotta saadaan varmasti onnistunut suoritus.

Pohdintaa:

Remun kanssa kannattaa varmaan jatkaa hajuerottelun harjoittelua purkkien avulla, jotta saadaan vahvistettua hajujen erottelua. Remulle voisi myös kokeilla ihmisrataa, eli ihmiset riviin -> annetaan Remulle tietyn ihmisen haju -> Remun pitää etsiä oikea ihminen rivistä. Mutta tämä vasta kun saadaan muutama onnistunut jälki alle.

Jäljellä oleviin esineisiin Remu ei edelleenkään reagoi millään lailla, sitä voisimme harjoitella takapihalla tai kotikadulla laittamalla esineitä jalanjäljille ja palkkaamalla Remu jos se reagoi niihin. Pitää varmaan houkutella joku naapuri tekamään meille tällaisia ”ratoja” 🙂

Nuuskuttelua

Tänään harjoiteltiin taas Remun kanssa teepurkin haistelua. Tein nyt niin, että naksautin vasta kun Remu purkin haistelun jälkeen istui. Hiukan oli aluksi hankalaa, ensin ei meinannut istumista tulla ja sitten taas unohtui purkin haistelu ja tarjottiin vain istumista… Mutta lopulta sain pari onnistunutta toistoa ja sen jälkeen lopetin ja asia jätettiin taas hautumaan.

Vapaapäivä

Tänään me ollaan vaan oltu ja möllötetty, nautiskeltu elämästä.

Tuikku näyttää mallia.

Tehtiin me vähän lumitöitä kyllä, paljastaa Remun kuono.

Teepurkin haistelua

Kuvasin äsken meidän hajupurkkihaistelua… En ole ihan varma teenkö tuon oikein, eli siirtelen purkkia eri kohtiin ja välillä pidän sitä kädessä. Kerran ainakin mokasin kun naksautin vahingossa Tuikulle… Lopuksi Remu alkoi jo tarjota istumista haistelun jälkeen.

Oliko toistoja mielestänne sopiva määrä? Jatkanko vielä tätä harjoitusta vai pitäisikö jo alkaa ottaa tyhjää purkkia mukaan harjoitukseen?

Remun uusi harrastus

Aloitin Remun kanssa uuden harrastuksen, ID-jäljen. Ja jotta voisimme tarkastella etenemistä kyseisessä harrastuksessa on tärkeää pitää kirjaa harjoituksista, jotta harjoituksia voidaan analysoida. Siitäpä juohtui mieleen, että minulla on tällainen blogi, ihan vaan koirille pyhitetty. Hiukan harvakseltaan päivittyvä näemmä, mutta josko tämä uusi harrastus nyt antaisi uutta intoa kirjata tekemisiä ylös hiukan useammin.

ID-jälki on hajutunnistukseen perustuvaa jäljestystä, eli suomeksi koiralle annetaan haju, jonka perusteella sen pitäisi löytää maasta jälki, jota seuraamalla pitäisi löytää oikea kohde, eli siis se, jonka hajua koiralle tarjotaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta jotta koira tällaiseen suoritukseen luotettavasti pystyy, on harjoiteltava säännöllisesti usean vuoden ajan.

Periaatteessa laji on meille tuttu jo Porvoon vuosilta. Harjoittelimme siellä Remun kanssa koiraetsintää, joka myös perustuu hajutunnistukseen. Koiraetsinnästä voit lukea lisää täältä.  Koksa täälläpäin Suomea ei koiraetsintää harrasteta, kävi harjoittelu aika mahdottomaksi. Nyt aloitamme siis koko homman puhtaalta pöydältä ja yritän opettaa Remulle ID-jäljen siten, kuin se esim. poliisikoirille opetetaan. Hajutunnistuksen opettamisen periaatteesta löytyy atikkeli esim. täältä.

Emme tähtää Remun kanssa tosietsintöihin, vaan harrastamme omaksi iloksemme. Remu nauttii jäljestyksestä suunnattomasti ja se kuluttaa postitiivisella tavalla energiaa touhukkaalta koiralta. Emme harrasta missään seurassa vaan pienellä harrastusporukalla, jonka onnekseni löytyi täältä Etelä-Karjalasta.

Nyt olemme siinä pisteessä, että Remulle aletaan opettaa hajuerottelua hajupurkkien avulla. Toistaiseksi Remu on opetellut haistelemaan pilttipurkkia, jonka sisällä on teelle tuoksuva sideharson pätkä. Aivan menestyksekkäästi haistelun opettelu ei ole alkanut, Remu nimittäin kyllä oppi heti yhdistämään purkin palkkaan, mutta hän kuvittelee, että purkkia pitää pukata kuonolla… Eli lähtöruudussa ollaan yhä tämän asian kanssa. Kun saan opetettua, että palkka tulee haistelusta, opetetaan seuraavaksi ilmaisu. Ilmaisu on siis ele, jolla Remun on tarkoitus kertoa minulle, että hän on löytänyt hajun. Ajattelin, että Remulla sopisi ilmaisuksi istuminen.

Sitten kun tämä alkaa sujua, tarjotaan koiralle useampi purkki haisteltavaksi, joista vain yhdessä on teen haju, loput ovat tyhjiä. Näisät purkeista koiran pitäisi löytää teen hajuinen purkki ja ilmaisemalla kertoa minulle, mikä se nistä purkeista on. Mutta tähän meillä on vielä matkaa, lisää siitä sitten tuonnempana.

Koska Remulla on jälkitaustaa ennestään, on sen kanssa kokeilti ID-jälkeä nyt pari kertaa asfaltoidulla parkkialueella, vaikkei esineiden ilmaisu olekaan vielä hallussa. ID-jälkeä lähdetään opettelemaan nimenomaan asfaltilla, koska siinä on mahdollisimman vähän muita hajuja. Jäljet ovat aluksi hyvin lyhyitä, vain muutaman kymmenen askelta.

Ensimmäisella kerralla Remun jälki oli suora ja sitä oli vahvistettu jäljentekijän hajulla suihkuttamalla jäljelle vettä (jossa jäljentekijä oli pessyt kasvonsa) Jäljellä oli lisäksi kaksi esinettä. Alkuhaju oli sidetaitos, jossa oli jäljentekijän hajua, haju annettiin pilttipurkista, jossa oli kannessa reikiä.

Remu otti alkuhajun hyvin ja läksi määrätietoisesti jäljestämään, Remu jäljesti n. 1/2 m sivussa koko matkan. Esineisiin Remu ei reagoinut lainkaan. Remu ei myöskään pysähtynyt jäljen loppuun vaan olisi jatkanut poistumisjälkeä.

Aika: 1.1. klo 15:00 Paikka: Piikadun parkkis, Sää: -5 astetta pakkasta, tyyntä, Maalimies: Sari Pituus: n. 10 metriä Huomioita: Remulle voi olla pidempi jälki, esineitä harjoiteltava

Toisella kerralla Remulle tehtiin tarkoituksella pidempi jälki, jossa oli lisäksi lolme 90 asteen kulmaan. Jäljellä laitettiin kaksi esinettä ja kasvojenpesuvettä suihkutettiin taas askelille. Remu otti hyvin alkuhajun (joka tarjottiin taas lasipurkista) ja läksi innokkaasti matkaan. Remu jäljesti hyvin ja tarkasti jäljen päällä, eivätkä kulmat tuotteneet vaikeuksia. Remu missasi taas lopun (niin minäkin, oli pimeää) ja pääsin palkkaamaan sen vasta poistumisjäljeltä. Ei reagointia esineisiin.

Aika 7.1. klo 15:30 Paikka: Terästornin parkkis Sää -4 astetta pakkasta, tyyntä, juuri satanutta lunta n. 3 cm auratulla pihalla Maalimies Laura, pituus: n. 100 metriä. Huomiot:  Jatkossa pitää maalimies hakea autolla pois lopusta tai ainakin merkata loppu niin hyvin, että huomaan sen. Esineitä harjoiteltava.

Tänään kokeillaan vielä teepurkin haistelua, kunhan arvon haistelija heräilee päviäuniltaan…