Tuikun ja Remun haaste

Vihdoinkin ME pääsemme sanomaan painavan sanamme tänne blogiin. Kun tämänhän piti olla nimenomaan meidän blogi, mutta emäntä täällä vain on höpötellyt omiaan! No, nyt tähän asiaan saadaan korjaus, koska Nasu ja Bono lähettivät meille ihan oman haasteen.

Haaste on siis Sunshine award ja siinä täytyy vastailla totuudenmukaisesti erinäisiin kysymyksiin. No sehän onnistuu meiltä!

1) Lempinumero

Hmmm. heti tuli aika paha. Kyllä ne on varmaan 7 ja 5, koska siihen kellon aikaan me yleensä käydään lenkillä. Ja lenkillä on kiva käydä! Varsinkin viiden lenkki on kiva, koska se on yleensä aina pidempi.

2) alkoholiton suosikkijuoma

Tässä kohtaa meille tulee mielipide-ero. Tuikun mielestä ihan parasta on mikä tahansa vesi mistä tahansa nautittuna. Kuralätäköissä on yleensä paras vesi. Remu taas ei voi juoda mistään astiasta, josta Tuikku tai joku muu koira on ehtinyt käydä maistamassa, joten Remun mielestä vesi on ihan parasta saunan löylyämpäristä, koska siitä Tuikku ei juo koskaan. Mutta hei, eihän tämä sittenkään ollut mielipide-ero, koska vastaus on VESI!

3) Lempieläin

Jaa-a. Tämä onkin vaikea, sillä tarkoitetaanko tässä lounasta vai leikkikaveria? Jos ajatellaan kaveria, niin kyllä se on karhu – teddykarhu. Teddykarhu on maailman parhain eläin, koska se ei suutu vaikka sen välillä repisi riekalaiksi.

4) Facebook vai Twitter?

No molemmat! Ja siihen päälle vielä Google+, Pinterest, Instagram, Linked In ja mitä näitä nyt on. Me ollaan sosiaalisia tapauksia, nääs.

5) Intohimoni

Tuikku: tää on helppo. Ruoka. Ihan kaikki Ruoka. ja sit vähän mudan kaivaminen. Ja kesällä uiminen.
Remu: tää on helppo. Leikkiminen, riehuminen, leikkiminen, pussailu, leikkiminen. Ja sanoinko jo leikkiminen?

6) Suosikkiviikonpäivä

Lauantai, ehdottomasti. Koska silloin emäntä ja isäntä eivät mene töihin vaan me päästään heti aamusta pitkälle lenkille ja sit ne yleensä on meidän kanssa koko päivän. Sunnuntai on myös hyvä samasta syystä.

7) Suosikkikukka

Emme ole ihan varmoja, onko heinä kukka, mutta se on meistä ihan ok kukka. Sitä on kiva syödä kesällä. Ei me muuten oikein kukista niin perusteta.

Ohhoh, tämä tunnustus pitäisi vielä jakaa viidelle. Mitä?! Mehän ei jaeta yhtään mitään kenenkään kanssa, koska me ollaan niin omapitäväisiä, että me halutaan pitää kaikki vaan itsellämme. Varsinkin naapurin koiralle me ei jaeta yhtään mitään, korkeintaan vähän haukkusanoja ja murinoita. Jos emäntä ei huomaa, niin me ei kyllä jaeta tätä kellekään. Mut jos emäntä sattuu tän postauksen huomaamaan, niin se voi sitten jakaa tän jollekin. Mut jos se sen tekee, niin me käydään ainakin vähintään kostoksi mylläämässä sen vaatekaapin kaikki alimmat hyllyt mihin me ylletään.

T. Tuikku ja Remu

Väriä elämään

Jostain syystä pimenevä syksy ei ole tänä vuonna ahdistanut juuri lainkaan. En tiedä johtuuko se siitä, että en yksinkertaisesti ehdi miettiä koko asiaa kun on niin paljon tekemistä koko ajan.

Varauduin kuitenkin mahdolliseen ahdistukseen väriterapialla.

 

Aloin jo hyvissä ajoin loppukesästä neuloa näitä iloisen värisiä sukkia. Niitä tehdessä on väkisin hyvällä tuulella. Toivottavasti ne piristivät myös valmiina, nämäkin päätyvät suurella todennäköisyydellä lahjakoriin.

Lanka on Novitan Tico Ticoa. Tykkään siitä sukkalankana, se on sopivan ohutta ja hinta/laatu suhde on kohdallaan.

Sorruin taannoin ostamaan alennusmyynnistä Novitan Silmua muutaman kerän. Lanka on lähes silkkaa akryyliä, jota yleensä vältän, mutta nyt sorruin kun halvalla sai ja väri oli kiva. Virkkasin langoista tuubihuivin.

 

Njaa… En vain ikinä opi, että akryyli ja minä emme tule toimeen keskenämme.

 

Virkkasin ympyrän muotoisen huivin kutosen koukulla niin isoksi kun lankaa riitti (sitä oli kolme kerää). Jätin tarkoituksella huiviin pari kierrettä. No, ehkä tälle voi antaa mahdollisuuden.

Kauheasti tekisi mieli aloittaa joku isompi ja haastavampi neuletyö. Mutta huomaan, että kun saan yhdet sukat valmiiksi, otan kaapista uuden kerän sukkalankaa ja aloitan taas uudet tavis-sukat. Se on vaan niin helppoa ja mutkatonta. Ja kun tekee jotain helppoa, voi samalla katsoa telkkua.

Ehkä sitten keväällä kun saan opiskelut taas vaihteeksi saatettua loppuun. Suoritan parhaillaan toista erikoisammattitutkintoa ja se vaatii nyt aika paljon työtä tässä syksyn ja talven aikana. Ehkä sitten on taas aikaa ajatella muutakin, kuten käsitöitä ja kodin ehostusta. Nyt vai sytyttelen kynttilöitä iltaisin ja hiivin hämärässä, jotta välttyisin näkemästä likaisia ikkunoita ja pölypalloja nurkissa…

 

Koiratkin onneksi viihtyvät sisällä jos ulkona on sateista ja pimeää. Tuikku varsinkin viihtyy nykyisin takkahuoneessa takkatulen lämmöstä nautiskellen. Varmaan ikä jo alkaa vähän vaikuttaa ja koleus kolottaa niveliä. Tosin tänä kesänä ja syksynä on satanut niin paljon, että molemmat koirat ovat oppineet sietämään vesisadetta. Ennen niitä ei millään meinannut saada ovesta ulos jos sataa vettä, nyt vesisade on enää pieni hidaste…

Mutta juuri paistaa aurinko, taidanpa ottaa haravan ja ulkoiluttaa sitä hiukan. Leppoisaa sunnuntaita kaikille!