Kesäinen neule valmiina, mutta missä se kesä on?

Inostuin pitkästä aikaa neulomaan. Kaivoin laatikon pohjalta keväällä aloitetun neuletunikan aihion ja jatkoin sen työstämistä.

Ja tadaa, sain neuleen ihan valmiiksi saakka!

Ohje on kevään 2014 Novita -lehdestä (Malli 26). Lankakin on Novitan kausilankaa, en vaan enää muista mitä… Hukkasin vyötteet sitä mukaa kun lankaa kului, ja lopulta sitä kuluikin aika tarkkaan kaikki mitä oli. Olisiko lanka ollut Helmi-nimistä…? Lankaa kului 8 kerää, eli 400 g.

Neuleesta tuli muuten ihan kiva, mutta se on niin tyköistuva, että joudun vetämään vatsaa sisään koko ajan, etteivät ihmiset alkaisi onnitella. Se on niin noloa sitten todeta, että ei siellä ole vauvaa, se on ihan vaan herkuttelemalla hankittu kumpu 😉

Pitänee siis vähän vähentää herkuttelua, ennen kuin tätä tuotosta kehtaa julkisilla paikoilla esitellä.

Näillä eväillä siis eteenpäin! Eli salaatilla, grillatulla broilerilla, avocadolla, omenalla ja litralla mansikoita. Näillä pärjää yhden työpäivän, eikä luulisi herkkuja kaipaavan kun nuo vetelee päivän aikana nassuun.

Ollako vai eikö olla?

En oikein tiedä mitä tekisin tälle blogille. Tästä puuttuu teema. Onko tämä koirablogi? Onko tämä treeniblogi? Onko tämä elämäntapablogi? Onko tämä käsityöblogi?

Nyt tämä blogi koostuu yhtä monesta aineksesta kuin taannoinen aamupuuro. (siinä oli muuten puuroa, pähkinäöljyä, raejuustoa, mehukeittoa ja mansikoita) Tämän blogin kohtaloa miettiessä perustin toisen blogin, jossa keskitytään vain liikuntaan ja kotiseudun esittelemiseen siinä samalla, kikkaa: Juosten kulmilla -blogiin jos se aihe kiinnostaa. Edit: linkki poistettu.

Ei elämästä selviä kolhuitta

Terveisiä juoksulenkiltä.

Joskus pitää vähän rypeä, että ymmärtää mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Viime sunnuntain juoksulenkillä tein komean mahalaskun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Muutamalla naarmulla ja nolotuksella selvittiin.

HCR jäi tosiaan juoksematta kun sitkeä flunssa piti otteessaan muutaman viikon.

Sinä aikana ehdin miettiä juoksua ja valmennusta, tavoitteita ja asioiden tärkeysjärjestystä.

Päätin keskeyttää Endurance-valmennuksen.

Valmennuksessa itsessään ei ole mitään vikaa, enkä halua sitä dissata. Tulin vaan siihen tulokseen, että en jaksa noudattaa niin tarkkaa ”lukujärjestystä” ja miettiä ja punnita jokaista suupalaa.

Elämä voi joskus olla makeaa – jos tuntuu siltä. Ajattelin muutenkin nyt tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja oikealta. Juoksen silloin kun se tuntuu hyvältä ja lepään silloin kun tuntuu siltä.

Ei sillä ole väliä, pystynkö juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin ikinä. Juoksen sen niin kovaa kun se kulloinkin tuntuu hyvältä. Pääasia, että nautin juoksusta. Keväällä homma alkoi jo mennä vähän hampaat irvessä meiningiksi ja sitä en harrastukseltani halua. Koska harrastushan juoksu minulle on, mukava, rentouttava harrastus.

Raps raps raps, sunnuntaina ajattelin että pitäisi äänittää juoksuaskeleiden rapinaa. Sitä voisi sitten kuunnella kun haluaa rentoutua 🙂