Perheloma Teneriffalle

Kuluvan kuun puolivälissä koitti koko poppoon hartaasti odottama talviloma Kanarian lämpöön. Rauhan tulo vain kolme viikkoa ennen matkalle lähtöä meinasi aiheuttaa hiemaan päänvaivaa, mutta onneksi hänet saatiin kasvattajaperheeseen hoitoon ja kaikki meni siellä tosi hienosti.

Teneriffalle lähdettiin ennen kaikkea auringon ja lämmön vuoksi ja sitä siellä riittikin koko viikoksi. Olimme valinneet kohteeksi juuri Teneriffan ja Playa de las Americaksen sen takia, että siellä on Kanariansaarten takuuvarmin aurinko.

Mitään paikallista kulttuuria tuonne ei kannata lähteä hakemaan, paikka on tehty puhtaasti turisteille. Mutta mikäli kaipaa aurinkoa, rantaa, shoppailua tai sporttisempia loma-aktiviteetteja, niin Play de las Americas on oikea valinta.

Koska olimme liikkeellä kahden esiteinin kanssa, oli All Inclusive meille helpoin ja edullisin vaihtoehto. Päädyimme Parque la Paz -nimiseen hotelliin, josta oli kävelymatka rannalle ja keskustaan. Hintaan kuului aamiainen, lounas, päivällinen sekä välipalat ja virvokkeet siinä välissä, joten nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa.

Hotellilla on viihtyisä allasalue, jonka yhteydessä oli myös baari ja lounasravintola. Lapsille ja miksei muillekin oli pelejä ajankuluksi. Pojat viihtyivät hyvin altaalla ja altaassa 🙂

Hotelli itsessään oli hieman nuhruinen, mutta sitä remontoitiin parhaillaan. Me saimme huoneen rannan suuntaan ja sinne kuului kyllä tosi selvästi musiikki läheisistä ravintoloista joka yö. Yritimme vaihtaa huonetta, mutta se ei onnistunut. Onneksi meillä oli korvatulpat mukana, muuten ei nukkumisesta olisi tullut mitään.

Siam Park

Siam Park on melko uusi vesipuisto parin kilometrin päässä keskustasta. Me menimme puistoon kävellen, mutta sinne pääsee bussilla tai taksillakin helposti, jos helteessä kävely ei nappaa.

Vesipuistossa meni rattoisasti koko päivä. Liukumäkiä oli monenlaisia. Lisäksi alueella oli rauhallisempaan nautiskeluun kaksi ”rantaa”, joista toinen on lapsille suunnattu. Poikien mielestä isompi, Siam beach oli koko saaren paras ranta. Se saattoi johtua aaltokoneesta 🙂

Teide

Yhdeksi päiväksi vuokrasimme auton, jolla ajelimme saaren länsirannikon kautta Teidelle. Teneriffalla on helppo liikkua autolla ja autovuokraamoja löytyy useita.

Matkan varrella oli henkeäsalpaavia maisemia ja idyllisiä pikkukyliä. Katseltavaa olisi hyvinkin riittänyt vielä toiseksikin päiväksi. Nyt emme ehtineet saaren itärannikkoa ihmettelemään lainkaan.

Varsinainen päämäärämme olikin Teide. Sää suosi tässäkin asiassa ja pääsimme vuoren huipulle asti, viimeinen etappi piti taittaa köysiradalla. Liput köysiradalle kannattaa muuten ostaa ennakkoon netistä.

Maisemat Teiden huipulla olivat kuin kuusta. Pelkkää laavakiveä. Huipulla oli myös melko kylmä, joten kannattaa varata lämmintä päälle.

Huipulla sai olla vain tunnin ilman erikoislupaa. Hyvin siinäkin ehti ihmetellä kaunista maisemaa.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihmettelemään saaren suurinta mäntyä.

Vuoristotiet olivat kapeita ja mutkaisia, joten varovainen kannattaa olla. Varsinkin, kun tiet ovat täynnä pyöräilijöitä.

Pyöräretket Teneriffalla

Sattumalta siskoni lomaili Teneriffalla osittain yhtä aikaa meidän kanssa. Ja sehän tiesi sitten lisäohjelmaa minulle. Sisko oli vuokrannut meille pyörät pariksi päiväksi, joten pääsin sitten uudelleen ihmettelemään kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä, tällä kertaa pyörän selästä.

Osallistuimme opastetulle retkelle kahtena peräkkäisenä päivänä. Hiukan minua hirvitti, että miten selviä retkistä, koska pyöräilykokemusta on lähes nolla ja maasto ei tosiaan ole helpoin mahdollinen tuolla saarella.

Vuokraamossa oli hyvä palvelu ja pyörät olivat tosi hyväkuntoisia, aivan uudenveroisia. Molemmat retket alkoivat vuoristosta, jonne meidät kuljetettiin autolla.

Retket olivat pituudeltaan 50-65 km ja molemmissa retkissä oli nousua yli kilometrin verran. Maanantain retki oli mielestäni rankempi, kun tiistain. Se saattoi johtua kyllä siitäkin, että maanantain retkellä olin epävarmempi ja arempi laskemaan mäkiä alas. Tiistaina homma alkoi jo sujua.

Pyöräily oli kyllä mahtava kokemus kaikin puolin, suosittelen kokeilemaan! Aivan varmasti palaan vielä saarelle pyöräilemään, ensi kerralla olen paremmassa kunnossa 😀

Pyöräretkille kannattaa varustautua myös lämpöisillä vaatteilla, ylhäällä vuorella on viileää ja alaspäin lasketellessa viima tuntuu kylmältä.

Meillä oli omat kypärät ja pyöräilykengät mukana, mutta nämäkin olisi käsittääkseni saanut vuokrattua tarvittaessa.

Muut aktiviteetit

Pari kertaa kävin juoksemassa, kerran aamulla miehekkeen kanssa ja toisen kerran illalla yksikseni. Rantaa pitkin kulkeva tie on useita kilometrejä pitkä ja mukavan tasainen juoksua ajatellen, mutta varsinkin illalla se on melko ruuhkainen.

Maisemat olivat kyllä kohdillaan iltalenkillä.

Uintiakin yritin kerran harrastaa altaassa, mutta minut häädettiin sieltä pois, koska allas kuulemma putsataan aina aamuisin juuri siihen aikaan. 25 metriä ehdin suorittaa 🙂

Meressäkin uin vähän, mutta suolavesi suussa maistui niin pahalta, että siitäkään ei oikein tullut mitään. Lisää treeniä, niin ehkä oppisin uimaan ilman, että juon samalla litratolkulla sitä vettä 😀

Mutta yhteenvetona tosi kiva loma, johon mahtui sopivassa suhteessa löhöilyä ja urheilua. Nyt haaveilen jo uudesta matkasta Kanarialle, vaikka treenileirin merkeissä, puitteet on niin upeat triathlontreeniä ajatellen.

Ei elämästä selviä kolhuitta

Terveisiä juoksulenkiltä.

Joskus pitää vähän rypeä, että ymmärtää mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Viime sunnuntain juoksulenkillä tein komean mahalaskun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Muutamalla naarmulla ja nolotuksella selvittiin.

HCR jäi tosiaan juoksematta kun sitkeä flunssa piti otteessaan muutaman viikon.

Sinä aikana ehdin miettiä juoksua ja valmennusta, tavoitteita ja asioiden tärkeysjärjestystä.

Päätin keskeyttää Endurance-valmennuksen.

Valmennuksessa itsessään ei ole mitään vikaa, enkä halua sitä dissata. Tulin vaan siihen tulokseen, että en jaksa noudattaa niin tarkkaa ”lukujärjestystä” ja miettiä ja punnita jokaista suupalaa.

Elämä voi joskus olla makeaa – jos tuntuu siltä. Ajattelin muutenkin nyt tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja oikealta. Juoksen silloin kun se tuntuu hyvältä ja lepään silloin kun tuntuu siltä.

Ei sillä ole väliä, pystynkö juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin ikinä. Juoksen sen niin kovaa kun se kulloinkin tuntuu hyvältä. Pääasia, että nautin juoksusta. Keväällä homma alkoi jo mennä vähän hampaat irvessä meiningiksi ja sitä en harrastukseltani halua. Koska harrastushan juoksu minulle on, mukava, rentouttava harrastus.

Raps raps raps, sunnuntaina ajattelin että pitäisi äänittää juoksuaskeleiden rapinaa. Sitä voisi sitten kuunnella kun haluaa rentoutua 🙂

Takapakkia

Näinhän siinä sitten kävi. Tuli flunssa.

Kävin tänään terveydenhoitajan luona kysymässä josko tautiin saisi jotain lääkitystä. CRP-mittaus kuitenkin kertoi, että kyseessä on virus-tartunta, eli antibiootit ei auta.

Ei siis muuta kun lepoa ja paljon vettä. Ja vitamiinia.

Näin ollen jos toivunkin riittävästi lauantaiksi, että pääsen starttaamaan, voi ennätyshaaveet kyllä haudata. Harmittaa, mutta minkäs teet. Pitää vaan alkaa surffailla uusia juoksutapahtumia, niitä onneksi Suomessa riittää.

Ajattelin, että kun tästä toivun niin aloitan ihan alusta tämän Endurance-valmennuksen. Ja oikeasti noudatan sitä ohjetta. Syön ja liikun siis pilkulleen ohjeen mukaan. Perkule.

Chillausta ja grillausta

Tänään olen pitänyt ansaittua lepopäivää. Viikko on ollut varsin työntäyteinen ja kiireinen, mutta olen silti onnistunut syömään ja liikkumaan melkein ohjeiden mukaan.

Torstaina kävin kehon hyvinvointitutkimuksessa Treenixissä. Tutkimuksessa piti puristaa sellaista kapulaa minuutin ajan. Kapula mittasi sähkön kulkemista soluissa, tai jotain sinnepäin. Testi kertoi mm. verisuonien, luuston ja ihon kunnosta. Siinä selviää myös vitamiinien mahdolliset puutokset, sekä kehon ph-tasapainon.

Testitulos oli varsin positiivinen yllätys. Melkein kaikki viitearvot olivat vihreällä, eli normaaleissa lukemissa. Ainoastaan ihon hoitoon (kollageenikatoon) pitää kiinnittää huomiota, sekä luuntiheydessä oli pientä poikkeamaa, eli kaliumin saanti pitää turvata.

Sain testin tuloksen perusteella kirjallisen ohjeen, jonka avulla poikkeavat lukemat voi saada normaalille tasolle. Ohjeessa sanottiin, että liika proteiinin saanti voi estää kaliumin imeytymistä ja aiheuttaa osteoporoosia. Valkuaista ei saisi syödä enempää kuin 0,8 g painokiloa kohti vuorokaudessa. Jos yli 20 % päivittäisestä energiasta tulee valkuaisesta, voi kalsiumin imeytyminen häiriintyä. En ole laskenut paljonko nykyinen ruokavalio sisältää valkuaisia, pitääkin laskea ja tarkastaa, ettei nämä suositusarvot ylity…

Myös liika kahvin juonti voi heikentää kaliumin imeytymistä. Siihenkin ehkä voisin kiinnittää enemmän huomiota, kahvia nimittäin menee aika monta mukillista päivässä.

Ihon kuntoa voi ohjeen mukaan parantaa lisäämällä ruokavalioon lisää pehmeitä rasvoja ja e-vitamiinia. Tämän tiesinkin jo, ja olen lisäillyt ruokiin mm. Pähkinävoita, oliiviöljyä jne. Avokado voisi myös olla hyväksi, täytyypä lisätä sitäkin osaksi ruokavaliota. Se ei kuulu Fitfarmin ruokavalioon, mutta kuunteleen mieluummin omia tuntemuksia kun noudatan orjallisesti ruokaohjetta, joka on tehty ”kaikille sopivaksi”. Meissä kaikissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ja jokaisen kroppa toimii hieman eri tavalla.

Varmaan kukaan ei voi eikä jaksa ihan täydellisesti syödä suositusten mukaan jokaisena päivänä. Mutta monesti pienet arjen valinnat vaikuttavat tosi paljon ja jos 90 % elää tehden oikeita valintoja, voi välillä herkutellakin ja ottaa vähän rennommin. Pitkällä aikavälillä siis.

Tänään olen tosiaan pitänyt huilipäivää. Siitä tulikin totaalinen huilipäivä kun mies käytti koiratkin lenkillä töiden jälkeen. Minulla olikin sitten aikaa käydä kaupassa suoraan töiden jälkeen ihan rauhassa ja miettiä viikonlopun ruokajutut samalla. Ja kun oli niin lämmin keväinen päivä, päädyin ostamaan grilliherkkuja… Siis toki ohjeen mukaisia herkkuja 🙂

Grillissä voi valmistaa ihan terveellistäkin ruokaa kun jättää ne makkarat kaupan hyllylle. Tänään meillä syötiin broilerin filettä, uusia perunoita ja salaattia. Nam.

Viikon liikunnat tähän mennessä:

Ma 16 km juoksulenkki (1 h 44 min)
Ti 23 km pyöräily matalalla sykkeellä (1 h 15 min)
Ke kuntosali
To 15 min lämmittely cross trainerilla ja grit strenght -jumppa 0,5 h
Pe lepo

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa aamu yhteyslenkillä, jonka kruunaa uintihetki ja aamupala Imatran Kylpylässä. Ei pöllömpi tapa aloittaa viikonloppu 🙂

Kevyesti kohti kesää?

En tiedä tuliko tämä endurance valmennus liian nopeasti bikini challengen perään. En nimittäin millään tahdo nyt saada ruokapuolta toimimaan. En vaan jaksa noudattaa ruokaohjeita.

Herkkuja on tullut maisteltua monelaista.

Ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi. Eväitä ei jaksa tehdä. Jos tarjolla on jotain herkkua, tartun siihen empimättä.

Lenkitkään eivät mene niinkuin Stömsössä. Sykemittari piippaa liian korkeita sykkeitä, mutta en jaksa välittää.

Mistä tämä johtuu? Tuliko minulle sääntöähky? Miksi tämä valmennus ei nyt suju yhtään niin hyvin kun edellinen? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Helsinki City Runiin on enää muutama viikko. Tarkoitus oli yrittää siellä kahden tunnin aloitusta. Tällä tavalla se ei kyllä onnistu.

Tänään onnistuin ensimmäistä kertaa juoksemaan lenkin ohjeen mukaisella sykealueella. Koska päätin niin. Eikä se ollut edes yhtään vaikeaa.

Huomenna alan taas syödä ohjeen mukaan.

Huomenna on huomenna, mutta niissä hyvissä päätöksissä pitäisi pysyä tässä ja nyt, tänään.

Endurance, päivät 1 ja 2

Fitfarm Endurance -valmennus alkoi eilen. Ensimmäinen päivä meni täysin suunnitelman mukaan. Aamiainen tosin oli niin runsas, etten millään jaksanut syödä sitä kokonaan. Otin kuitenkin loput aamiaisesta evääksi töihin mukaan ja söin sen välipalan yhteydessä.

Illalla teki myös vähän tiukkaa saada kaikkea ruokaa syödyksi. Söin kuitenkin kaikki mitä ohjeessa käskettiin, vaihdoin vaan iltapalan ja päivällisen paikkaa, koska en olisi muuten jaksanut juosta jos olisi ennen lenkkiä vetäissyt päivällisen napaan.

Lenkki sujui myös suunnitelman mukaan. Uskoin tällä kertaa ohjetta ja sykemittaria ja juoksin oikeasti kevyen lenkin. Vähän oli tukala olo juosta kun en ole tottunut syömään niin paljon, mutta varmaan kropalta menee hetki tottua tähän uuteen ruokavalioon.

Illalla fiilis oli oikein hyvä.

Tänä aamuna heräsin aivan järkyttävään päänsärkyyn. Otin heti herättyä särkylääkkeen ja yritin suoriutua aamutoimista. Minulle tuli kuitenkin niin huono olo, että en pystynyt muuta kuin mennä takaisin nukkumaan.

Näin ollen myöhästyin töistä, aamujumppa jäi tekemättä ja aamupalakin meni vähän soveltaen kun en ehtinyt sitten enää alkaa puuroa keittelemään.

Sovellettu aamiainen

Nyt olo on jo ihan hyvä, mutta en tiedä uskallanko tänään urheilla vai pitäisikö pitää lepopäivä…

Ehkä huilaan varuiksi ja siirrän tälle päivälle suunnitellun harjoituksen huomiselle.

En tiedä mistä moinen päänsärky hyökkäsi, ehkä kroppa reagoi muuttuneeseen ruokavalioon tai jotain. Olen kyllä juonut ihan tarpeeksi ja suolaakin on nautittu ihan ohjeen mukaan… Tai sitten se on vielä jotain jäänteitä viime viikon flunssasta.

Bikinikuntoon nettivalmennuksella?

Edit 6.4. kävin korjaamassa pari kirjoitusvirhettä ja lisäsin linkkejä.

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, osallistun maanantaina alkavaan Fitfarmin Endurance-valmennukseen. Se ei ole ensimmäinen ko. yrityksen nettivalmennus, johon osallistun. Suunnilleen vuosi sitten ilmoittauduin Superdieetille, koska halusin päästä eroon parista sitkeästä liikakilosta, jotka istuivat lanteilla tukevasti kaikesta hiihtämisestä ja lenkkeilystä huolimatta.

Superdieettiin kuului tarkka ruokavalio ja liikuntaohjelma. En jaksanut silloin noudattaa ohjelmaa ihan kirjaimellisesti, vaan sovelsin sitä aika paljon. Ruokavalio oli tosi tiukka, ja lisäksi kaikki ruuat olisi pitänyt punnita grammalleen. Tykkäsin kuitenkin ohjelmaan kuuluvista treeneistä ja ruokavaliokin opetti syömään oikeanlaisia ruokia ja säännöllisyyttä ruoka-aikoihin, vaikka en sitä kirjaimellisesti noudattanutkaan. Kilojakin karisi muutama ja olin ihan tyytyväinen.

Kevät ja kesä menivät omalla painollaan. Kävin säännöllisesti juoksemassa ja harrastin kotijumppaa säännöllisen epäsäännöllisesti. Ensimmäinen puolimaratonkin sujui hyvin ja ilman ongelmia syyskuussa. Paino pysytteli samoissa lukemissa ilman sen suurempaa syömisen säännöstelyä.

Loppusyksystä innostuin pitkästä aikaa ryhmäliikuntatunneista ja aloin käydä cyclingissä ja pumpissa muutaman kerran viikossa. Alkuvuodesta bogasin Fitfarmin sivuilta Bikini challenge -valmennuksen ja muutaman päivän pohdinnan jälkeen ilmoittauduin mukaan. Ajattelin, että pohjakunto on jo sen verran hyvä, että selviäisin tulevasta 10 viikon urakasta.

Tiesin, että bikini challengessa ruokavalio tulisi taas olemaan tiukka. Valmistauduin tällä kertaa valmennukseen paremmin kun osasin jo vähän ennakoida mitä se tulisi pitämään sisällään.

Valmennus sisälsi taas tarkan ruokavalio- ja treeniohjeen. Joka viikolle oli omat viikkotreenit ja läpi ohelman oli lisäksi oma kuntosaliohjelma. En taaskaan pystynyt noudattamaan ohjelmaa ihan 100 % tarkkuudella. Syömisissä olin alussa tosi tarkka, mutta kuntosalilla löysin itseni jatkuvasti ryhmäliikuntasalista, vaikka se ei valmennuksessa ollut ”sallittua”.

Minun oli tarkoitus keskittyä valmennuksen aikana nimenomaan lihaskuntoharjoitteluun, koska se on minun heikoin lenkki. Ajattelin, että pidän taukoa juoksemisesta ja muusta aerobisesta liikunnasta valmennuksen ajan ja keskityn juoksuun taas keväämmällä. Toisin kuitenkin kävi kun siskoni yllätti ja kertoi, että hän on ilmoittanut kaikki meidät sisarukset toukokuussa olevaan Helsinki City Runiin. Se tarkoitti sitä, että juoksu oli pakko ottaa ohjelmaan takaisin jo ennen bikini challengen loppua, koska muuten minulle olisi jäänyt liian vähän aikaa valmistautua juoksutapahtumaan.

Minun oli näin ollen pakko vähän soveltaa sitä bikini challengen ruoka-ohjetta tai muuten energia ei olisi millään riittänyt juoksemiseen. En myöskään ehtinyt tehdä niin montaa kuntosaliharjoitusta viikossa kun olisi pitänyt.

No mitä valmennuksesta sitten jäi käteen?

Vaikka en tosiaan noudattanut ohjetta kirjaimellisesti, vaan sovelsin varsinkin lopussa tosi paljon, sain silti paljon tietoa kuntosaliharjoittelusta ja terveellisestä ruokavaliosta. Painoa putosi vielä muutama kilo, vaikka se ei sinänsä ollut tavoitteena, vaan olisin pikemminkin halunnut lisää massaa lihaksien muodossa. Tallensin kaikki ohjeet ja videot itselleni, joten jos esim. Ensi syksynä on sellainen tilanne, että minulla olisi taas aikaa ja motivaatiota, niin voisin tehdä saman 10 viikon rutistuksen uudestaan.

Vaikka ruokavalio on melko tiukka, ei sen noudattaminen ollut mitenkään ylivoimaisen vaikeaa. Eväitä saa tietysti kantaa jatkuvasti mukana, ja vesipulloa. Mutta minulla ainakaan ei ollut nälkä oikein missään vaiheessa kun ruokaa piti syödä säännöllisesti kolmen neljän tunnin välein. Toki tein varsinkin loppupuolella valmennusta omia lisäyksiä ruokavalioon ylimääräisten hiilareiden muodossa, koska muuten tosiaan en oli jaksanut juosta.

Treenit oli suunniteltu niin, että niitä pystyy tekemään kotonakin jos ei pääse salille. Ohjeet ja treenivideot olivat selkeitä ja niiden avulla kyllä pärjäsi, vaikken minäkään ole mikään kokenut kuntosalillakävijä. Tosin kuten jo aiemmin totesin, veti ryhmäliikuntasali minua puoleensa enemmän kuin kuntosali… Mutta pyrin ainakinkin valitsemaan sellaisia tunteja, jotka painottuvat nimenomaan lihaskuntoon 🙂

Pari viikkoa sitten Fitfarmin sivuille tuli mainos endurance-valmennuksesta ja tiesin samantien, että haluan osallistua siihen. Valmennus on tarkoitettu nimenomaan niille, jotka tykkäävät liikkua juosten, pyöräillen, uiden jne.

Valmennus kestää 10 viikkoa ja se sisältää taas tarkan ruokavalion ja harjoitusohjelman. En olisi vielä vuosi sitten uskonut itsestäni, että minusta olisi näin tarkan ohjelman noudattajaksi, mutta mitä enemmän viikkoja valmennuksessa on takanapäin sitä suuremmaksi motivaationi kasvaa.

Näiden valmennusviikkojen aikana olen sisäistänyt paljon hyviä juttuja. Olen oppinut juomaan tarpeeksi vettä. Olen oppinut syömään säännöllisesti. Olen oppinut kantamaan eväitä töihin (siinä muuten säästyy paljon rahaakin samalla), olen oppinut nauttimaan erilaisista liikuntamuodoista. Olen tavannut liikunnan parissa paljon mukavia ihmisiä. Voin paremmin fyysisesti ja henkisesti.

Toisaalta olen myös kokenut repsahduksia ja epäonnistumista. Välillä on väsyttänyt ja kiukuttanut. Nettivalmennuksessa ollaan aika omillaan, vastuu ruokavaliosta ja treeneistä on itsellään, joten helposti sitä välillä ”oikoo” asioissa.

Ajattelin nyt kertoa tästä endurance-valmennuksesta täällä blogissakin. Ajatuksien ja fiilisten ylöskirjaaminen auttaa minua itseäni jaksamaan paremmin ja ehkä siitä voi olla iloa muillekin.

Tämän viikonlopun ajattelin ihan vaan levätä ja syödä ihan vapaasti mitä huvittaa. Maanantaina alkaa uusi valmennus ja uusi ruokavalio. Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Niin juu, en tiedä siitä bikinikunnosta, mutta tarvitseeko sitä enää tässä iässä niin ajatellakaan. Pääasia että voi hyvin ja viihtyy omassa kropassaan 😉

Kuplalapaset valmistuivat jo hyvän aikaa sitten. Onneksi tajusin kuvata ne heti tuoreeltaan, nyt ne ovat jo varsin käytetyn näköiset kun olen pitänyt niitä koiria ulkoiluttaessani -> hihnat ovat jo huovuttaneet lapasia melko tehokkaasti.

Malli: Kuplalapaset
Lanka: Novita 7 Veljestä
Puikot: 3,5 mm

Huomasin vasta kuvatessa, että toinen lapanen jäi yhtä mallikertaa lyhyemmäksi kun toinen. Mutta ei sitä onneksi käytössä huomaa. Virheen vuoksi lapaset jäivät kuitenkin omaan käyttöön, pukinkontti siis ammottaa vieläkin tyhjyyttään.

Eino-myrsky kävi meilläkin kylässä viikko sitten. Kävimme juoksemassa silloin iltapäivällä ja kohtasimme pari tällaista näkyä. Puita oli nurin siellä täällä. Onneksi tietäääkseni mitään vakavampaa ei meillä päin sattunut, edes sähköt eivät menneet. Mökilläkin on puut pystyssä, mies kävi tsekkaamassa paikat myrksyn laannuttua.

Juoksumotivaatio on talveksikin nyt varmistettu, hommasin tällaiset:

Icebugeilla kelpaa juoksennella liukkaammallakin polulla 🙂

Remu vuorostaan lähettää nyt terkkuja. Remu on ollut vähän toipilaana jo reilun kuukauden. Hän tallasi johonkin terävään lenkkipolulla jokin aika sitten. Aluksi luulimme, että tassussa on vain pieni naarmu, kun Remu ei ontunut eikä mitään. Parin päivän jälkeen hän kuitenkin alkoi ontua ja menimme eläinlääkäriin. Ensimmäinen reissu ei tuottanut diagnoosia, saimme vain jotain salvaa mukaan. Ontuminen vaan paheni, joten suuntasimme toiselle eläinlääkärille. Tällä kertaa Remun tassusta löytyi reikä, joka putsattiin. Sillä kertaa saimme mukaan antibioottikuurin ja kehotuksen pitää lenkillä suojatossua jalassa.

Hetkeksi helpotti, mutta sitten ontuminen palasi vieläkin pahempana. Menimme taas eläinlääkäriä moikkaamaan ja nyt jalka kuvattiin. Mitään murtumaa tms. ei löytynyt, vain todella syvä reikä tassusta, jonka pohjalle oli kertynyt hiekkaa ym. Eläinlääkäri putsasi nyt tassun haavan pohjiaan myöten (ei ollut kivaa katseltavaa, onneksi Remu oli rauhoitettu ja autuaan tietämätön koko operaatiosta). Taas saatiin antibioottikuuri, salvaa ja puhdistusainetta mukaan.

Remu-parka oli hieman pökerryksissä moisen kaivelun jälkeen, mutta tokeni tilanteesta yllättävän nopeasti. Tassua piti pitää sidottuna muutama päivä, se vuosi niin paljon verta, mutta muuten REmu ei mitenkään näyttänyt varoman tai ontuvan tassua, kun siinä pidettiin sidettä ja ulkoillessa tuollaista kumitossua.

Nyt pärjäämme pelkällä kumitossulla ulkona, sisällä ei tavita enää mitään suojaa.

Antibioottikuuri loppui tänään, toivotaan, että tassu nyt paranee, eikä uusia lääkkeitä tai tassunkaiveluita enää tarvita.

Kesäloman lopettajaiset ja 1 valmis UFO

Lomat olisi nyt vietetty ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Onneksi lomalla ehti hyvin ladata akkuja ja lepäillä, niin jaksaa taas koko pitkän syksyn. Jotenkin loma tuntui tänä vuonna tosi pitkältä, mietin että se varmaan johtuu siitä kun lomailin niin loppukesästä, tavallaan sitä ehti jo nauttia kesästä jo ennen lomaakin.

Eilen sain valmiiksi yhden, 4 vuotta marinoituneen ufon, jonka löysin loman alussa kun siivosin lankavarastoa. Siinä vaiheessa valmiina oli toista hihaa n. 20 cm. Hetken jo mietin, että puran koko tekeleen, mutta onneksi päätin kuitenkin etsiä vielä ohjeen tähän malliin ja yrittää saada neuleen valmiiksi. Niin se sitten valmistuikin lopulta ihan nopsasti kun vaan aloin hommiin ja neuleesta tuli oikein kiva!

Malli nro 15 ”Beige pitsijakku”, Moda-lehti 3/2009
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 4 mm

Lanka on muuten käytössä jo toista kertaa, se oli alunperin kietaisupusero, mutta purin sen kun malli ei toiminut lainkaan. Tämä malli taas toimii tosi hyvin, ainakin näin ensituntumalta luulen, että jakulle on käyttöä ympäri vuoden. Väri on tylsä musta, mutta toisaalta sitä on helppo yhdistellä sitten värikkäämpiin asusteisiin.

Kesäloman loppupuoli meni meiltä muuten pääsääntöisesti mökkeillessä.

Tähän kuvaan tiivistyy parhaiten meidän mökkielämä. Koirat hakevat noita frisbee-lelujaan vaikka koko päivän järvestä jos niitä vaan joku kehtaa sinne heitellä. Tuikku varsinkin jaksaa päivystää rannassa ja tuijottaa taivaalle ja odottaa lentävää lelua 🙂 Ja jos joku erehtyy tulemaan rantaan kun Tuikku päivystää niin silloin pitää tietysti alkaa haukkua ja kiljua kun on niin innoissaan. Naapurin varmaan ihmettelevät rannalta kaikuvaan huutoa, joka kuulostaa lähinnä sian kiljumiselta… Onneksi ihan lähellä ei ole yhtään mökkinaapuria.

Isäntä löysi metsästä, n. 30 m päästä meidän saunasta tämän jäljen. On siis ilmeisesti karhun jälki. Se on varmaan kulkenut metsässä joko yöllä tai sitten silloin kun me ei olla oltu mökillä, tuskin se muuten olisi niin lähelle pihaa uskaltautunut. Varsinkin kun Tuikku kiljuu suurimman osan päivästä rannassa odotellen lentävää fribeetä, heh.

Lauturin päästä bongasin tänä kesänä myös simpukoita, joka nojailivat kiviin järven pohjassa. Aika hassuja otuksia. Mökkijärvessämme on onneksi tosi kirkas vei eikä sinilevääkään näkynyt koko kesänä, se varmaan sopii myös simpukoille.

Meidän tekisi mieli rakentaa mökille perinteistä risuaitaa erottamaan piha-alue metsästä. Eilen oli Luumäen kirkolla mahdollisuus tutustua perinneaidan rakentamiseen, joten ajoimme sinne katsomaan miten aita syntyy.

Oikeastaan kyseessä oli koko päivän kestävä koulutus, mutta me vaan piipahdettiin paikalla ihan pikaisesti. Koulutusta piti metsämestari Raimo Pääkkö. Vaikka emme kauaa ehtineet paikalla ollakaan, totesimme, että perinteinen risuaidan tekeminen vaatii paitsi ammattitaitoa, myös juuri oikeanlaiset raaka-aineet. Aika haastava homma siis olisi tuollaisen perinneaidan väsäys, mutta ei haudata haavetta, ehkä sellainen vielä joskus mökin pihaa koristaa.

Tyttöjen kesken reissussa

Pidän tänään yhden talvilomapäivän. Ei pöllömpi lomasää 🙂

Oikeasti minun piti pitää lomapäivä kun kävimme taas Tuikun kanssa aamulla verikokeissa. Tuikulta katsotaan kilpirauhasarvot ja mahdollinen Cushing-tauti, jota on epäilty jo useamman vuoden, arvot vaan ovat aina olleet siinä rajoilla.

 

Hienosti pikku-potilas antoi kokeet tehdä, verta piti ottaa kahteen ootteeseen, välillä laitettiin jotain vasta-ainetta ja jouduimme odottelemaan puolitoista tuntia ennen kuin seuraava koe voitiin ottaa.

Kävimme siinä välissä Tuikun kanssa kävelyllä ja tarkoitus oli käydä Mustissa ja Mirrissä nuuskuttelemassa. Voi mikä pettymys kun kauppa olikin vielä kiinni kun menimme sinne.

 

Tuikku yritti raapia ovea ja vaikka mitä, mutta kun ei aukea niin ei aukea. Ei siinä auttanut kun lähteä pois. Loppuajan kökötimme autossa odottelemassa.

 

Tuikun piti tietysti päästä syliin 🙂

Kun saimme toisen kokeen otettua, menimme Tuikun kanssa sitten uudelleen sinne Mustiin ja Mirriin.

 

Voi sitä onnea ❤

Tuikku sai mukaan vähän herkkuja ja kumipossun, jonka hän itse kantoi autoon 🙂

Nyt mummeli nukkuu tyytyväisenä keittiön kaapissa (juu, vakipaikka) kun kumipossu on jo riekaleina keittiön lattialla.

Sellainen aamupäivä meillä oli.

Pääsiäispyhinä sain vihdoin aikaiseksi uudistaa sivutoimibusinekseni nettisivut (ne ovat olleet vuoden ”under construction”…). Perustin sinne myös blogin. En ole vielä varma jatkanko tämänkin blogin päivittämistä, mutta ainakin toistaiseksi mennään nyt näin. Täällä saataan keskittyä enemmän koira-juttuihin ja muuhun epävirallisempaan jos tuolla toisessa blogissa olisi sitten enemmän työhön liittyvää asiaa.

Tervetuloa lukemaan myös niitä höpinöitä!