Endurance-valmennus · Koettua · kunto nousuun · Opittua · Yleistä höpinää

Ei elämästä selviä kolhuitta

Terveisiä juoksulenkiltä.

polvet ruvella

Joskus pitää vähän rypeä, että ymmärtää mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Viime sunnuntain juoksulenkillä tein komean mahalaskun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Muutamalla naarmulla ja nolotuksella selvittiin.

HCR jäi tosiaan juoksematta kun sitkeä flunssa piti otteessaan muutaman viikon.

Sinä aikana ehdin miettiä juoksua ja valmennusta, tavoitteita ja asioiden tärkeysjärjestystä.

Päätin keskeyttää Endurance-valmennuksen.

ananasrahka

Valmennuksessa itsessään ei ole mitään vikaa, enkä halua sitä dissata. Tulin vaan siihen tulokseen, että en jaksa noudattaa niin tarkkaa ”lukujärjestystä” ja miettiä ja punnita jokaista suupalaa.

karkit

Elämä voi joskus olla makeaa – jos tuntuu siltä. Ajattelin muutenkin nyt tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja oikealta. Juoksen silloin kun se tuntuu hyvältä ja lepään silloin kun tuntuu siltä.

Ei sillä ole väliä, pystynkö juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin ikinä. Juoksen sen niin kovaa kun se kulloinkin tuntuu hyvältä. Pääasia, että nautin juoksusta. Keväällä homma alkoi jo mennä vähän hampaat irvessä meiningiksi ja sitä en harrastukseltani halua. Koska harrastushan juoksu minulle on, mukava, rentouttava harrastus.

juoksu

Raps raps raps, sunnuntaina ajattelin että pitäisi äänittää juoksuaskeleiden rapinaa. Sitä voisi sitten kuunnella kun haluaa rentoutua 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s