Helteisiä juoksukokemuksia

Huh hellettä, sanoi hölkkääjä, kun maratonia suoritti. Tässä siis vihdoin raporttia TET Riga Marathonilta.

Saavuimme Riikaan jo pari päivää ennen juoksua, perjantaina. Juoksunumerot haettiin nekin jo samana iltana, kun expo oli jo avattu. Silloin lämmin sää tuntui ihanalta ja muutenkin oli hyvä fiilis. Expo oli Radisson Blu Latvija Conference & Spa Hotelissa ja siellä homma toimi hienosti. Henkilökuntaa/vapaaehtoisia oli paljon, eikä jonottaa juurikaan tarvinnut.

Hotellissa oli näköalabaari, josta avautui hulppea näkymä kaupungin ylle. Me majoituimme Forums hotellissa, joka sijaitsee vanhassa kaupungissa. Hotelli oli kohtuuhintainen ja viihtyisä. Ainut miinus oli ainakin alimpiin kerroksiin kantautuvat kadun äänet. Hotellista löytyi korvatulpat, joten onneksi äänet eivät sitten lopulta haitanneet. Ilmastointia ei ollut, mutta onneksi helle ei vielä ollut kestänyt montaa päivää, joten huone ei ollut ehtinyt lämmetä aivan sietämättömän kuumaksi.

Jurmala

Lauantaina hyppäsimme paikallisjunaan ja suuntasimme Jurmalaan viettämään rantapäivää. Junia kulkee Riikan ja Jurmalan välillä tiuhaan aamusta iltamyöhään, eikä reilu 5 euron lippu kahdelta aikuiselta edestakaisesta matkasta tee pahaa lovea matkabudjettiin 🙂 Me jäimme pois Majorin asemalla, muitakin vaihtoehtoja olisi ollut, Jurmalan rantahan on useita kilometrejä pitkä ja junarata seurailee rantaviivaa.

Tuolloin toukokuussa rannalla oli vielä hyvin tilaa. Vuokrasimme aurinkotuolit ja nautittiin rantaelämästä koko päivä. Rannalla oli useampia baareja ja ravintoloita sekä ruotsinlaivan mieleentuova hotellikompleksi.

Illansuussa suuntasimme takaisin Riikaan valmistautumaan aamun juoksuun.

Maraton

Maraton starttasi aamulla puoli yhdeksältä. Itse tykkään aamujuoksuista, on kivempi, että juoksua ei tarvitse odottaa koko päivää, eikä aamusta ole yleensä niin kuumakaan.

Ennen lähtöä oli loistofiilis 🙂 Menin alle 4 h tavoiteajan lähtöryhmään odottelemaan strattia. Siinä kohtaa aina jännittää, kun odottelee lähtölaukausta. Matkaan päästiin yllättävän sujuvasti, ei ollut pahaa ruuhkaa, vaikka puolimaratonin juoksijat läksivät samaan aikaan. Sain heti alusta siis hyvän rytmin ja vauhdin päälle.

Aika nopeasti alkoi aurinko lämmittää ja jo ensimmäisten kilometrien jälkeen oli aika tuskainen olo. Juoksin tasaisia n. 5.20-5.30 vauhtisia kilometrejä. Juomapisteillä join reilusti ja osan vedestä kaadoin päähän (lippiksen alle). Puolimatkassa olin vielä tavoitevauhdissa (eka puolikkaaseen meni alle 2 h), sen jälkeen alkoi vaikeudet.

Jano yltyi välillä ihan sietämättömäksi ja ensimmäistä kertaa ikinä minun piti poiketa puskapissillä n. 26 km kohdalla. Helteen takia piti juoda niin paljon, että osa tuli sitten läpi. Sen jälkeen en saanut juoksua enää kulkemaan. Tajusin, että alle 4 h aikaan ei ollut enää mahdollisuutta.

Ihan lopussa myös 4.15 jänikset painelivat ohi. Yritin pysyä heidän perässään, mutta en kyennyt siihenkään. Pääsin maaliin hieman alle 4.18 ajassa.

Jalat olivat tuossa kohtaa ihan loppu. Hyvä että päästin alas tuolta kuvauskorokkeelta 😀

Tavoite jäi tällä kertaa saavuttamatta. En tiedä voiko asiasta kokonaan säätä syyttää, ehkä sillä joku vaikutus oli, mutta tuskin olisin päässyt alle 4 tuntiin viileämmässäkään säässä.

Juoksu oli kuitenkin rankin tähän astisista. Jalat olivat kipeänä monta päivää juoksun jälkeen ja palautuminen otti monta päivää.

Riika

Riika oli kyllä kiva kaupunki. Voi olla, että menemme kesälomalla sinne uudelleen perheen kanssa.

Kaupungissa on kauniita puistoja ja vanha kaupunki on täynnä toinen toistaan hienompia rakennuksia.

Ravintolatarjontaa on paljon ja hintataso on kohtuullinen.

Kuka tietää, vaikka ensi keväänä koittaisi uusi yritys maratonilla. Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli hyvin järjestetty ja siellä oli kiva tunnelma.

Kohti kesän ensimmäistä tavoitetta

Enää kaksi viikkoa aikaa kevään ensimmäiseen koitokseen, eli Riikan maratoniin. Taitaa vaan se H-hetki tulla liian aikaisin – tavoitetta ajatellen. Asetin syksyllä kunnianhimoisesti tavoitteeksi päästä Riikassa alle neljässä tunnissa maaliin.

Nyt tuntuu vähän siltä, että ei se taida mennä. Vaikka olen kyllä juosta jurruttanut läpi talven. Välillä on satanut jääpuikkoja naamaan ja joskus se naama on muuten vaan jäätynyt, kun vastatuuleen on puskettu. Usein on ollut tuollainen fiilis, kuin kuvassa näkyy.

Minulla on ohjelma, jonka mukaan olen suorittanut, joten teoriassa alle 4 tunnin kunto pitäisi olla mahdollinen, mutta… En ole noudattanut ohjelmaa 100 %. Ei ole riittänyt kunto, aika eikä motivaatio. Välillä on ollut viikkoja, että kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta toisinaan tuntuu, ettei tossu ole tahtonut nousta yhtään. Joka lenkille on ollut tavoitevauhti. Niistä ehkä 30 % olen pystynyt juoksemaan tarpeeksi kovaa.

Lisäksi olen korvannut osan juoksuista pyöräilyllä ja uinnilla, koska triathlon…

Näin jälkiviisaana voin todeta, että tuli ahnehdittua vähän liikaa tavoitteita yhdelle kesälle. Siinä alle 4 tunnin maratonissa olisi ollut haastetta jo ihan riittämiin. Mutta että triathlon vielä ihan kylmiltään, ilman minkäänlaista uinti- tai pyöräilytaustaa.

Pyöräilykilsoja olisi pitänyt saada tähän mennessä kasaan jo paljon enemmän. Se on triathlonissa pisin osuus, jossa on myös mahdollista saada aikaa paremmaksi. Minulla keskinopeus on nyt pyörinyt lenkeillä siinä 24 km/h. Sen pitäisi olla mielellään siellä lähempänä 30 km/h.

Uinnissa olen edelleen surkean hidas. Olen ottanut pari yksityistuntia ja nyt käyn tekniikkaryhmässä kerran viikossa. Silti uintitekniikka on vielä aivan hakusessa. En uskalla edes ajatella, että mitä uiminen on sitten avovedessä.

No mutta jostain se on aloitettava. Kunhan saan Riikan pois päiväjärjestyksestä, keskityn vain noihin kahteen viimeeksi mainittuun lajiin ja käyn juoksemassa vain kerran, pari viikossa. Parempi, ettei aseta tälle kesällä triathlonin suhteen muuta tavoitetta, kun maaliin pääsy.

Eikä tämä kevät nyt ihan pelkästään surkeaa rämpimistä ole ollut. Olen minä kuitenkin vähän oppinut uimaan ja pyöräily tuntuu kivalta, vaikka vauhti ei päätähuimaavaa olekaan. Toisinaan tossukin nousee lenkillä ihan hyvin. Ja ennenkaikkea olen saanut olla terveenä koko talven ja kevään.

Lähimatkailuakin on ehditty hieman harrastaa. Kävimme pari viikkoa sitten retkellä Kemppilän Myllykoskella. Miten noloa, että en edes tiennyt näin hienon vesiputouksen olemassaolosta. Ja tämä upea paikka löytyy siis puolen tunnin ajomatkan päästä kotoa.

Paikka on aivan mieletön näin keväisin, kun vettä on paljon. Kannattaa käydä katsomassa, jos täällä päin Suomea liikuskelee.

Ja tämä ihanuus on valloittanut kaikkien sydämet. Rauha on osoittautunut tosi reippaaksi ja sosiaaliseksi pennuksi.

Kaiken kaikkiaan elämä on siis mallillaan ja siitä täytyy olla kiitollinen. Ja jos sattuu tosi hyvä päivä, niin aika lähelle sitä maagista neljää tuntia saatetaan siellä Riikassa päästä. Nyt ei enää ole paljoakaan tehtävissä, muuta kun malttaa levätä tämä loppuaika.

Perheloma Teneriffalle

Kuluvan kuun puolivälissä koitti koko poppoon hartaasti odottama talviloma Kanarian lämpöön. Rauhan tulo vain kolme viikkoa ennen matkalle lähtöä meinasi aiheuttaa hiemaan päänvaivaa, mutta onneksi hänet saatiin kasvattajaperheeseen hoitoon ja kaikki meni siellä tosi hienosti.

Teneriffalle lähdettiin ennen kaikkea auringon ja lämmön vuoksi ja sitä siellä riittikin koko viikoksi. Olimme valinneet kohteeksi juuri Teneriffan ja Playa de las Americaksen sen takia, että siellä on Kanariansaarten takuuvarmin aurinko.

Mitään paikallista kulttuuria tuonne ei kannata lähteä hakemaan, paikka on tehty puhtaasti turisteille. Mutta mikäli kaipaa aurinkoa, rantaa, shoppailua tai sporttisempia loma-aktiviteetteja, niin Play de las Americas on oikea valinta.

Koska olimme liikkeellä kahden esiteinin kanssa, oli All Inclusive meille helpoin ja edullisin vaihtoehto. Päädyimme Parque la Paz -nimiseen hotelliin, josta oli kävelymatka rannalle ja keskustaan. Hintaan kuului aamiainen, lounas, päivällinen sekä välipalat ja virvokkeet siinä välissä, joten nälkä ei päässyt yllättämään missään vaiheessa.

Hotellilla on viihtyisä allasalue, jonka yhteydessä oli myös baari ja lounasravintola. Lapsille ja miksei muillekin oli pelejä ajankuluksi. Pojat viihtyivät hyvin altaalla ja altaassa 🙂

Hotelli itsessään oli hieman nuhruinen, mutta sitä remontoitiin parhaillaan. Me saimme huoneen rannan suuntaan ja sinne kuului kyllä tosi selvästi musiikki läheisistä ravintoloista joka yö. Yritimme vaihtaa huonetta, mutta se ei onnistunut. Onneksi meillä oli korvatulpat mukana, muuten ei nukkumisesta olisi tullut mitään.

Siam Park

Siam Park on melko uusi vesipuisto parin kilometrin päässä keskustasta. Me menimme puistoon kävellen, mutta sinne pääsee bussilla tai taksillakin helposti, jos helteessä kävely ei nappaa.

Vesipuistossa meni rattoisasti koko päivä. Liukumäkiä oli monenlaisia. Lisäksi alueella oli rauhallisempaan nautiskeluun kaksi ”rantaa”, joista toinen on lapsille suunnattu. Poikien mielestä isompi, Siam beach oli koko saaren paras ranta. Se saattoi johtua aaltokoneesta 🙂

Teide

Yhdeksi päiväksi vuokrasimme auton, jolla ajelimme saaren länsirannikon kautta Teidelle. Teneriffalla on helppo liikkua autolla ja autovuokraamoja löytyy useita.

Matkan varrella oli henkeäsalpaavia maisemia ja idyllisiä pikkukyliä. Katseltavaa olisi hyvinkin riittänyt vielä toiseksikin päiväksi. Nyt emme ehtineet saaren itärannikkoa ihmettelemään lainkaan.

Varsinainen päämäärämme olikin Teide. Sää suosi tässäkin asiassa ja pääsimme vuoren huipulle asti, viimeinen etappi piti taittaa köysiradalla. Liput köysiradalle kannattaa muuten ostaa ennakkoon netistä.

Maisemat Teiden huipulla olivat kuin kuusta. Pelkkää laavakiveä. Huipulla oli myös melko kylmä, joten kannattaa varata lämmintä päälle.

Huipulla sai olla vain tunnin ilman erikoislupaa. Hyvin siinäkin ehti ihmetellä kaunista maisemaa.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä ihmettelemään saaren suurinta mäntyä.

Vuoristotiet olivat kapeita ja mutkaisia, joten varovainen kannattaa olla. Varsinkin, kun tiet ovat täynnä pyöräilijöitä.

Pyöräretket Teneriffalla

Sattumalta siskoni lomaili Teneriffalla osittain yhtä aikaa meidän kanssa. Ja sehän tiesi sitten lisäohjelmaa minulle. Sisko oli vuokrannut meille pyörät pariksi päiväksi, joten pääsin sitten uudelleen ihmettelemään kapeita ja mutkaisia vuoristoteitä, tällä kertaa pyörän selästä.

Osallistuimme opastetulle retkelle kahtena peräkkäisenä päivänä. Hiukan minua hirvitti, että miten selviä retkistä, koska pyöräilykokemusta on lähes nolla ja maasto ei tosiaan ole helpoin mahdollinen tuolla saarella.

Vuokraamossa oli hyvä palvelu ja pyörät olivat tosi hyväkuntoisia, aivan uudenveroisia. Molemmat retket alkoivat vuoristosta, jonne meidät kuljetettiin autolla.

Retket olivat pituudeltaan 50-65 km ja molemmissa retkissä oli nousua yli kilometrin verran. Maanantain retki oli mielestäni rankempi, kun tiistain. Se saattoi johtua kyllä siitäkin, että maanantain retkellä olin epävarmempi ja arempi laskemaan mäkiä alas. Tiistaina homma alkoi jo sujua.

Pyöräily oli kyllä mahtava kokemus kaikin puolin, suosittelen kokeilemaan! Aivan varmasti palaan vielä saarelle pyöräilemään, ensi kerralla olen paremmassa kunnossa 😀

Pyöräretkille kannattaa varustautua myös lämpöisillä vaatteilla, ylhäällä vuorella on viileää ja alaspäin lasketellessa viima tuntuu kylmältä.

Meillä oli omat kypärät ja pyöräilykengät mukana, mutta nämäkin olisi käsittääkseni saanut vuokrattua tarvittaessa.

Muut aktiviteetit

Pari kertaa kävin juoksemassa, kerran aamulla miehekkeen kanssa ja toisen kerran illalla yksikseni. Rantaa pitkin kulkeva tie on useita kilometrejä pitkä ja mukavan tasainen juoksua ajatellen, mutta varsinkin illalla se on melko ruuhkainen.

Maisemat olivat kyllä kohdillaan iltalenkillä.

Uintiakin yritin kerran harrastaa altaassa, mutta minut häädettiin sieltä pois, koska allas kuulemma putsataan aina aamuisin juuri siihen aikaan. 25 metriä ehdin suorittaa 🙂

Meressäkin uin vähän, mutta suolavesi suussa maistui niin pahalta, että siitäkään ei oikein tullut mitään. Lisää treeniä, niin ehkä oppisin uimaan ilman, että juon samalla litratolkulla sitä vettä 😀

Mutta yhteenvetona tosi kiva loma, johon mahtui sopivassa suhteessa löhöilyä ja urheilua. Nyt haaveilen jo uudesta matkasta Kanarialle, vaikka treenileirin merkeissä, puitteet on niin upeat triathlontreeniä ajatellen.

Sydäntalven syleilyssä

Ainakin täällä Kaakonkulmalla on saatu nauttia oikeasta talvesta. Lunta ja pakkasta on riittävästi. Tekisi mieli sanoa, että riittää jo – molempaa lajia – mutta en sano. Kyllä tämä loskan, räntäsateen ja pimeyden voittaa.

Kuva on viime lauantain hiihtolenkiltä. Hiihtämisestä ei tahtonut tulla mitään, kun vähän väliä piti pysähtyä ihastelemaan peltojen yli levittäytyvää maisemaa.

Juuri ennen joulun Lapinreissua hankin pitokarvasukset. Voin kyllä suositella vastaavia tällaiselle itseni kaltaiselle satunnaiselle sunnuntaihiihtelijälle, joka ei viitsi nähdä vaivaa suksien voitelun eteen. Suksien valinta kannattaa tehdä huolella, koska suksien jäykkyyksissä on eroja. Eli pelkän pituuden ja painon perusteella ei kannata suksia ostaa, vaan niitä kannattaa vähintään testata niillä kaupan testereillä.

Pahoittelut epämääräisestä kuvauksesta, en itsekään tajua asiasta paljoakaan, mutta nämä ovat jo kolmannet ”pertsat” ja ensimmiset, jotka oikeasti toimivat minulla. Sovitin ainakin 5 erilaista paria, ennenkuin löytyi (myyjän mielestä) sopivat ja hän oli oikeassa. Noilla suksilla on helppo hiihtää!

Vuoden ensimmäiset

Olen ehtinyt tänä vuonna jo vähän neuloakin. Tämä pipo tosin valmistui pääosin jo viime vuoden puolella, mutta valmiiksi se tuli vasta tänä vuonna, joten menkööt tämän vuoden tilastoihin.

Malli on omasta päästä, lanka Novitan 7 Veljestä. Pipo meni lahjaksi ystävälle.

Viime tingassa valmistui tämä pienen prinsessan myssy, automatkalla ristiäisiin, jotka pidettiin pääkaupunkiseudulla. Malli on Novitan sivuilta, lanka samaisen tehtaan Baby merinoa. Yksi kerä ei ihan riittänyt nauhoihin, joten ne jäivät pois. Tein keskimmäisen koon mukaan, mutta myssystä tuli silti tosi reilun kokoinen. Ehkä se pääsee käyttöön sitten hieman myöhemmin.

Mutta mikä tärkeintä, sain kunnian ryhtyä kummiksi tälle pienelle ihmisen alulle ❤

Ristiäismekko on muuten äitini tekemä, se on ollut käytössä meillä sisaruksilla sekä nyttemmin heidän lapsillaan. Ehkä se joskus päätyy vielä heidän lapsiensa ristiäisiin.

Ei elämästä selviä kolhuitta

Terveisiä juoksulenkiltä.

Joskus pitää vähän rypeä, että ymmärtää mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Viime sunnuntain juoksulenkillä tein komean mahalaskun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Muutamalla naarmulla ja nolotuksella selvittiin.

HCR jäi tosiaan juoksematta kun sitkeä flunssa piti otteessaan muutaman viikon.

Sinä aikana ehdin miettiä juoksua ja valmennusta, tavoitteita ja asioiden tärkeysjärjestystä.

Päätin keskeyttää Endurance-valmennuksen.

Valmennuksessa itsessään ei ole mitään vikaa, enkä halua sitä dissata. Tulin vaan siihen tulokseen, että en jaksa noudattaa niin tarkkaa ”lukujärjestystä” ja miettiä ja punnita jokaista suupalaa.

Elämä voi joskus olla makeaa – jos tuntuu siltä. Ajattelin muutenkin nyt tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja oikealta. Juoksen silloin kun se tuntuu hyvältä ja lepään silloin kun tuntuu siltä.

Ei sillä ole väliä, pystynkö juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin ikinä. Juoksen sen niin kovaa kun se kulloinkin tuntuu hyvältä. Pääasia, että nautin juoksusta. Keväällä homma alkoi jo mennä vähän hampaat irvessä meiningiksi ja sitä en harrastukseltani halua. Koska harrastushan juoksu minulle on, mukava, rentouttava harrastus.

Raps raps raps, sunnuntaina ajattelin että pitäisi äänittää juoksuaskeleiden rapinaa. Sitä voisi sitten kuunnella kun haluaa rentoutua 🙂

Helsinki City Run lähestyy

Kevään ensimmäiseen puolimaratoniin on enää pari viikkoa. Tänään tuli tapahtumalehti, jossa on ohjeita juoksijoille ja reitti. Nyt alkaa jo vähän jänskättää 🙂

Harjoittelua pitää nyt vähän keventää. Ajattelin yhden vähän pidemmän lenkin vielä juosta tällä viikolla. Loppuaika mennäänkin sitten ihan kevyillä lenkeillä matalalla sykkeellä.

Kahden tunnin alitus on minulla tavoitteena, mutta en ota paineita. Jos aika paranee edes vähän viime syksystä niin olen tyytyväinen.

Ruokailujen suhteen olen nyt vähän sooloillut.

Tänään tein iltapalasmoothien kuvan aineksista. Superterveellistä ja hyvää!

Viikonlopun harjoitukset:

La juoksu 7 km/45 min
Su rullaluistelu vajaa 2 h/30 km

Rullaluistelu oli tosi kivaa talven tauon jälkeen!

Chillausta ja grillausta

Tänään olen pitänyt ansaittua lepopäivää. Viikko on ollut varsin työntäyteinen ja kiireinen, mutta olen silti onnistunut syömään ja liikkumaan melkein ohjeiden mukaan.

Torstaina kävin kehon hyvinvointitutkimuksessa Treenixissä. Tutkimuksessa piti puristaa sellaista kapulaa minuutin ajan. Kapula mittasi sähkön kulkemista soluissa, tai jotain sinnepäin. Testi kertoi mm. verisuonien, luuston ja ihon kunnosta. Siinä selviää myös vitamiinien mahdolliset puutokset, sekä kehon ph-tasapainon.

Testitulos oli varsin positiivinen yllätys. Melkein kaikki viitearvot olivat vihreällä, eli normaaleissa lukemissa. Ainoastaan ihon hoitoon (kollageenikatoon) pitää kiinnittää huomiota, sekä luuntiheydessä oli pientä poikkeamaa, eli kaliumin saanti pitää turvata.

Sain testin tuloksen perusteella kirjallisen ohjeen, jonka avulla poikkeavat lukemat voi saada normaalille tasolle. Ohjeessa sanottiin, että liika proteiinin saanti voi estää kaliumin imeytymistä ja aiheuttaa osteoporoosia. Valkuaista ei saisi syödä enempää kuin 0,8 g painokiloa kohti vuorokaudessa. Jos yli 20 % päivittäisestä energiasta tulee valkuaisesta, voi kalsiumin imeytyminen häiriintyä. En ole laskenut paljonko nykyinen ruokavalio sisältää valkuaisia, pitääkin laskea ja tarkastaa, ettei nämä suositusarvot ylity…

Myös liika kahvin juonti voi heikentää kaliumin imeytymistä. Siihenkin ehkä voisin kiinnittää enemmän huomiota, kahvia nimittäin menee aika monta mukillista päivässä.

Ihon kuntoa voi ohjeen mukaan parantaa lisäämällä ruokavalioon lisää pehmeitä rasvoja ja e-vitamiinia. Tämän tiesinkin jo, ja olen lisäillyt ruokiin mm. Pähkinävoita, oliiviöljyä jne. Avokado voisi myös olla hyväksi, täytyypä lisätä sitäkin osaksi ruokavaliota. Se ei kuulu Fitfarmin ruokavalioon, mutta kuunteleen mieluummin omia tuntemuksia kun noudatan orjallisesti ruokaohjetta, joka on tehty ”kaikille sopivaksi”. Meissä kaikissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ja jokaisen kroppa toimii hieman eri tavalla.

Varmaan kukaan ei voi eikä jaksa ihan täydellisesti syödä suositusten mukaan jokaisena päivänä. Mutta monesti pienet arjen valinnat vaikuttavat tosi paljon ja jos 90 % elää tehden oikeita valintoja, voi välillä herkutellakin ja ottaa vähän rennommin. Pitkällä aikavälillä siis.

Tänään olen tosiaan pitänyt huilipäivää. Siitä tulikin totaalinen huilipäivä kun mies käytti koiratkin lenkillä töiden jälkeen. Minulla olikin sitten aikaa käydä kaupassa suoraan töiden jälkeen ihan rauhassa ja miettiä viikonlopun ruokajutut samalla. Ja kun oli niin lämmin keväinen päivä, päädyin ostamaan grilliherkkuja… Siis toki ohjeen mukaisia herkkuja 🙂

Grillissä voi valmistaa ihan terveellistäkin ruokaa kun jättää ne makkarat kaupan hyllylle. Tänään meillä syötiin broilerin filettä, uusia perunoita ja salaattia. Nam.

Viikon liikunnat tähän mennessä:

Ma 16 km juoksulenkki (1 h 44 min)
Ti 23 km pyöräily matalalla sykkeellä (1 h 15 min)
Ke kuntosali
To 15 min lämmittely cross trainerilla ja grit strenght -jumppa 0,5 h
Pe lepo

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa aamu yhteyslenkillä, jonka kruunaa uintihetki ja aamupala Imatran Kylpylässä. Ei pöllömpi tapa aloittaa viikonloppu 🙂

Hengähdyshetki kevään keskelle

Kyllä tuli tarpeeseen nämä pari vapaapäivää.

Vaikka ruokavalion kanssa tulikin repsahduksia, sai pää kaivattua nollausta työ- ja muista kiireistä.

Oli aikaa kävellä koirien kanssa pitkiä lenkkejä.

Oli mukavan lämmintä ja kesäistä. Koiratkin nauttivat oikein urakalla.

Pääsimme avaamaan mökkikauden. Viimeiset jäätkin läksivät tänään. Lumen alta paljastunut piha on kyllä surullisen näköinen, mutta toivottavasti se saataisiin edes johonkin kuntoon kesän aikana. Mökkipiha koki viime kesänä kunnon mylläyksen, sinne laitettiin salaojat ja kivipeti, jotta piha pysyisi hieman kuivempana. Operaatio näyttää onnistuneen, piha on kuvia. Mutta myös hyvin keskeneräinen…

Tänään mentiin syömisten mukaan ihan ohjeen mukaan. Hyvä ruoka parempi mieli. Tästä on hyvä startata taas arkeen.

Viime viikon liikunnat:

ma lepo
ti kuntosali
ke juoksulenkki reilu tunti
to lihaskuntoharjoittelu kotona
pe pyörälenkki tunti
la juoksulenkki vajaa tunti
su kävelylenkki 2 tuntia

Kevyesti kohti kesää?

En tiedä tuliko tämä endurance valmennus liian nopeasti bikini challengen perään. En nimittäin millään tahdo nyt saada ruokapuolta toimimaan. En vaan jaksa noudattaa ruokaohjeita.

Herkkuja on tullut maisteltua monelaista.

Ruokailuvälit venyvät liian pitkiksi. Eväitä ei jaksa tehdä. Jos tarjolla on jotain herkkua, tartun siihen empimättä.

Lenkitkään eivät mene niinkuin Stömsössä. Sykemittari piippaa liian korkeita sykkeitä, mutta en jaksa välittää.

Mistä tämä johtuu? Tuliko minulle sääntöähky? Miksi tämä valmennus ei nyt suju yhtään niin hyvin kun edellinen? Paljon kysymyksiä, vähän vastauksia.

Helsinki City Runiin on enää muutama viikko. Tarkoitus oli yrittää siellä kahden tunnin aloitusta. Tällä tavalla se ei kyllä onnistu.

Tänään onnistuin ensimmäistä kertaa juoksemaan lenkin ohjeen mukaisella sykealueella. Koska päätin niin. Eikä se ollut edes yhtään vaikeaa.

Huomenna alan taas syödä ohjeen mukaan.

Huomenna on huomenna, mutta niissä hyvissä päätöksissä pitäisi pysyä tässä ja nyt, tänään.

Virvon varvon…

Se on taas se aika vuodesta. Kun kaikki kaupat ovat pullollaan kaikenlaisia suklaisia herkkuja. On Mignonia, Kinderiä, Angry Birdseja ja vaikka mitä.

Oikeastaan aina on joku juhla tai muu teema, jolloin meille tyrkytetään herkkuja. Vappuna pitää syödä munkkeja. Juhannukseen kuuluu makkara ja olut. Joulusta ei selviä ilman suklaata jne. Tähän kun vielä lisätään syntymäpäivät ja muut juhlat…

Nuo korissa olevat herkut ostin tänään veljen muksuille virpomispalkaksi. Piru olkapäällä sanoo, että eikö sitä itsekin voisi välillä vähän höllätä ja syödä suklaamunan tai pari. Mutta jos joka tilaisuuteen tarttuu kun herkkuja on tarjolla, kertyy siitä vuoden mittaan aikamoinen kasa ylimääräistä energiaa.

Jätän siis tällä kertaa suosiolla nämä herkut koriin. Kori on viimeisin virkkaustuotos. Lanka ja muut tekniset speksit saman kun edellisessä korissa.

Tämän elämäntaparemontin aikana olen oppinut vaientamaan jo aika helposti sen olkapäällä istuvan pikkupirun äänen. Sen, joka aina kehottaa luovuttamaan. Tai sortumaan houkutusten edessä. Tai valitsemaan sohvan lenkkareiden sijaan.

Kun sen kerran saa vaiennettua, on seuraava kerta aina vähän helpompi. Toki vieläkin se välillä saa yliotteen. Varsinkin silloin kun olen nukkunut huonosti ja tosi väsynyt. Tai kun stressitaso on korkealla tai verensokeri liian alhaalla. Silloin sen ääni aina kovenee. Mutta kun senkin oppii tuntemaan ja tunnistamaan, niin osaa taistella sitä vastaan.

Joskus on myös hyvä antaa tarkoituksella vähän narua itselleen ja herkutella hyvällä omalla tunnolla. Kunhan sitä ei tapahdu liian usein 🙂

Onneksi tässä Endurance-valmennuksessa verensokerit eivät pääse laskemaan, jos vaan noudattaa ohjeita. Ruokaa siis saa kyllä syödä ihan riittävästi. Tässäpä esimerkiksi aamiainen tältä aamulta:

Tuo voi ei toki kuulu minun puurooni 🙂

Ensimmäinen viikko valmennusta on huomenna takana. Viikko ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, mutta suunnilleen kuitenkin.

Ruokailun suhteen lipsumisia tapahtui, en pystynyt läheskään joka päivä noudattamaan ruokavaliota 100 %. Mutta olen silti ihan tyytyväinen.

Liikunnankin suhteen sovelsin, mutta onnistuin kuitenkin raivaamaan tilaa liikunnalle lähes joka päivälle. Tähän mennessä viikko näyttää tältä:

– Ma juoksulenkki 1 h
– Ti lepo
– Ke juoksulenkki 1 h
– To kuntosali
– Pe pyörälenkki 1 h
– La 15 min lämmittely cross trainerilla ja Body Step 1 h

Huomiseksi on suunnitteilla vähän pidempi juoksulenkki. Näin ollen liikuntaa tulee määrällisesti lähes ohjeen mukainen määrä. Laatu onkin sitten enemmän ja vähemmän omasta päästä.