Tervehdys syysankeuden keskeltä. En ymmärrä, miksi pimenevä ja ankea loka-marraskuu aina vetää minut niin alakuloiseksi. Näen kaikkialla vain harmautta, rapaa ja ankeutta.
Näin syksyisin tekee aina mieli neuloa jotain tosi värikästä, se piristää hieman. Tänä syksynä olen ollut niin kiireinen, että mitään suurempaa en ole saanut aikaiseksi, mutta sentään yhden huivin.
Polku-huivi, lankana Novitan Polku, värin nimi on Punajuuri. Lankaa kului tasan kerä. Neuvoin huiviin niin paljon pituutta kun kerässä riitti lankaa ja sitten vaan ompelin aloitusreunan päättelyreunaan, jolloin muodostui rinkula, jonka voi kieputtaa kaulaa lämmittämään. Mallineulos kehittyi neuloessa, jotain piti keksiä, ettei ole liian tylsää neulottavaa.
Olen yrittänyt sitkeästi käydä juoksemassa, vaikka iltaisin tekisikin mieli vaan käpertyä sohvalle viltin alle. Se kyllä on auttanut, ihan niin paljon ei masenna kun aiempina syksyinä. Tai sitten ihana lämmin kesä ja alkusyksy vaikuttavat myös.
Remullakin on ollut vähän epäonninen syksy. Se tallasi johonkin piikkiin vari viikkoa sitten, eikä sitä heti huomattu. Remu vain alkoi ontua satunnaisesti toista etujalkaa. Välillä siinä ei ollut mitään oireita, mutta sitten yhtäkkiä se vaikutti tosi kipeältä. Ensimmäinen eläinlääkärikäynti ei tuottanut tulosta, jalasta ei löytynty mitään näkyvää vikaa, vaan eläinlääkäri epäili jalan vaan nyrjähtäneen tai venähtäneen. Oireet vaan kuitenkin pahenivat ja vein Remun toiselle eläinlääkärille, joka löysikin anturasta syvän reiän. Onneksi haava ei ollut tulehtunut, mutta tosi kipeä se varmaan oli ollut. Reikä oli niin pieni, että emme itsekään sitä huomanneet, vaikka tosi tarkkaan yritimme tassua tutkia.
Nyt jalka on onneksi jo tervehtynyt, mutta antibiootti- ja kipulääkekuuri jatkuu vielä. Aluksi jalassa piti pitää lenkillä sellaista kumisuojaa, jonak Remu kyllä hyväksyi ihmeen hyvin, alkujärkytyksen jälkeen…
Leppoisaa sunnuntaita kaikille! Pitää toivoa, että pian tulisi lunta ja valoa, niin ja hiihtokelit!
Liian monta rautaa tulessa 