…nautitaan vapaa-ajasta. Talvi senkun jatkuu, vaikka aurinko kovasti jo yrittää sulattaa lumia. Hassua kun voi vielä hiihtää hoidetuilla laduilla ja silti pyörätiet alkavat jo olla täysin sulat ja kuivat, eli pääsee jo juoksemaan ja pyöräilemäänkin.
Eilen kahlasimme taas mökille tsekkaamaan että siellä on paikat kunnossa. Koiria ei voi vielä ottaa mukaan kun ne eivät pääsisi umpihangessa mihinkään.
Mökillä oli kaikki hyvin. Joku oli hiihtänyt meidän pihan läpi jäälle, muita kutsumattomia vieraita tai heidän jälkiä ei näkynyt 🙂 Joimme kahvit ja söimme eväsleivät grillikodassa. Tuli hirveä kesän kaipuu. Saisivat lumet ja jää jo sulaa niin pääsisimme viettämään jo viikonloppuja mökille.
Talven hiihtokilometrit ovat tehneet hyvää minulle. Innostuin kokeilemaan juoksua nyt kun pyörätiet alkavat olla sulia ja kas, kunto on noussut niin paljon talven aikana, että jaksan jo sujuvasti hölkätä vajaan tunnin lenkkejä. En ole uskaltanut vielä kokeilla pidempiä, tuntuu jumettavan pohkeita niin paljon tuo juoksu. Mutta pikku hiljaa.
Viime viikonvaihteessa meillä kävi pieniä virpojia kun veljen muksut tulivat kylään. Oli ihana huomata, että Tuikkukin otti jo pikku-virpojat iloisesti vastaan. Se kun on aina suhtautunut kovin epäilevästi lapsiin. Nyt se antoi jopa Remun leikkiä lasten kanssa eikä yrittänyt mennä väliin kuten aiemmin. Lopuksi Tuikku meni kaappiin piiloon (johon se menee kun haluaa olla rauhassa), mutta se on ihan hyvä vaan kun itse ymmärtää mennä lepäämään kun väsyy.
Remu nyt tapansa mukaan oli ihan innoissaan kun tuli vieraita. Se rakastaa kaikkia ihmisiä ja yllättävän hyvin se jaksoi myös leikkiä lasten kanssa ja jopa totteli loputtomia irti – istu – etsi yms. käskyjä joita sateli kahdesta suusta yhtä aikaa 🙂
Oikein ihanaa pääsiäistä kaikille!
Liian monta rautaa tulessa 