Vuoden viimeisenä viikonloppuna on hiihdetty, tehty lumitöitä ja tietysti lenkkeilty koirien kanssa. Lisäksi kävimme ihailemassa suvun uusinta jäsentä, hurmaavaa Roosa-kissaa, joka muutti ennen joulua äidilleni.
Roosa onkin oikea sylikissa, se alkaa heti kehrätä kun joku vaan viitsii vähän silittää ja pitää sylissä. Aivan hurmaava kisu! Suloista kissaa sylissään pitelevä nuhjaantunut nainen sen sijaan ei le ilo silmälle, mutta se annattakoon anteeksi, kun takana on muutama hikinen tunti lumitöiden merkeissä täällä:
Mökillä siis riitti lunta. Tietäkään ei perille saakka ollut, vaan viimeiset sadat metrit piti kahlata polveen saakka ulottuvassa hangessa. Maisema kyllä korvasi ponnistelut. Mökillä oli kaunista ja hiljaista.
Kenenköhän jäljet nämä ovat?
Nyt saa ilma rauhassa lauhtua kun lumet on katoilta putsattu eikä painavaksi muuttuva lumi ole enää huolenaiheena. Kevättä odotellessa!
Vihreät pitkävartiset sukatkin valmistuiva sopivasti pukin konttiin, mutta sain kuvattua ne vasta äsken.
Sukat on tehty Nalle-langan jämistä. Jokaista vihreän sävyä jäi vielä reilusti, vaikka luulin, että tummin vihreä loppuisi kesken, mutta sitä löytyikin vielä korkkaamaton kerä. Remu tuli auttamaan kuvan ottamisessa.
Jaahas, mitäs täällä tapahtuu…?
Uusi makuualusta näemmä.
Tuikkua ei paljon kiinnostanut:
Hauuuukotus!
Mitäs siinä pällistelet?! Näytän kieltä jos se kamera kädessä heiluva tyyppi vaikka älyäisi jättää minut rauhaan.
No joo, takaisin aiheeseen, en näköjään osaa enää aloittaa kun aina vaan uusia sukkia.
Nyt puikoilla on sukat Janne-langasta. Tein palmikot molempiin reunoihin, ettei olisi niin tylsät neuloa.
Hyvää loppuvuotta kaikille! Me vietetäänkin huominen ilta taas linnouttautuneina sisälle, telkkari täysillä ja verhot kiinni, ettei Tuikulla olisi niin tuskaista. Voi kun ihmiset ymmärtäisivät aloittaa paukuttelun vasta kuuden jälkeen, jos yleensä on pakko paukutella…