Lomat olisi nyt vietetty ja huomenna alkaa taas arkinen aherrus. Onneksi lomalla ehti hyvin ladata akkuja ja lepäillä, niin jaksaa taas koko pitkän syksyn. Jotenkin loma tuntui tänä vuonna tosi pitkältä, mietin että se varmaan johtuu siitä kun lomailin niin loppukesästä, tavallaan sitä ehti jo nauttia kesästä jo ennen lomaakin.
Eilen sain valmiiksi yhden, 4 vuotta marinoituneen ufon, jonka löysin loman alussa kun siivosin lankavarastoa. Siinä vaiheessa valmiina oli toista hihaa n. 20 cm. Hetken jo mietin, että puran koko tekeleen, mutta onneksi päätin kuitenkin etsiä vielä ohjeen tähän malliin ja yrittää saada neuleen valmiiksi. Niin se sitten valmistuikin lopulta ihan nopsasti kun vaan aloin hommiin ja neuleesta tuli oikein kiva!
Malli nro 15 ”Beige pitsijakku”, Moda-lehti 3/2009
Lanka: Novita Tennessee
Puikot: 4 mm
Lanka on muuten käytössä jo toista kertaa, se oli alunperin kietaisupusero, mutta purin sen kun malli ei toiminut lainkaan. Tämä malli taas toimii tosi hyvin, ainakin näin ensituntumalta luulen, että jakulle on käyttöä ympäri vuoden. Väri on tylsä musta, mutta toisaalta sitä on helppo yhdistellä sitten värikkäämpiin asusteisiin.
Kesäloman loppupuoli meni meiltä muuten pääsääntöisesti mökkeillessä.
Tähän kuvaan tiivistyy parhaiten meidän mökkielämä. Koirat hakevat noita frisbee-lelujaan vaikka koko päivän järvestä jos niitä vaan joku kehtaa sinne heitellä. Tuikku varsinkin jaksaa päivystää rannassa ja tuijottaa taivaalle ja odottaa lentävää lelua 🙂 Ja jos joku erehtyy tulemaan rantaan kun Tuikku päivystää niin silloin pitää tietysti alkaa haukkua ja kiljua kun on niin innoissaan. Naapurin varmaan ihmettelevät rannalta kaikuvaan huutoa, joka kuulostaa lähinnä sian kiljumiselta… Onneksi ihan lähellä ei ole yhtään mökkinaapuria.
Isäntä löysi metsästä, n. 30 m päästä meidän saunasta tämän jäljen. On siis ilmeisesti karhun jälki. Se on varmaan kulkenut metsässä joko yöllä tai sitten silloin kun me ei olla oltu mökillä, tuskin se muuten olisi niin lähelle pihaa uskaltautunut. Varsinkin kun Tuikku kiljuu suurimman osan päivästä rannassa odotellen lentävää fribeetä, heh.
Lauturin päästä bongasin tänä kesänä myös simpukoita, joka nojailivat kiviin järven pohjassa. Aika hassuja otuksia. Mökkijärvessämme on onneksi tosi kirkas vei eikä sinilevääkään näkynyt koko kesänä, se varmaan sopii myös simpukoille.
Meidän tekisi mieli rakentaa mökille perinteistä risuaitaa erottamaan piha-alue metsästä. Eilen oli Luumäen kirkolla mahdollisuus tutustua perinneaidan rakentamiseen, joten ajoimme sinne katsomaan miten aita syntyy.
Oikeastaan kyseessä oli koko päivän kestävä koulutus, mutta me vaan piipahdettiin paikalla ihan pikaisesti. Koulutusta piti metsämestari Raimo Pääkkö. Vaikka emme kauaa ehtineet paikalla ollakaan, totesimme, että perinteinen risuaidan tekeminen vaatii paitsi ammattitaitoa, myös juuri oikeanlaiset raaka-aineet. Aika haastava homma siis olisi tuollaisen perinneaidan väsäys, mutta ei haudata haavetta, ehkä sellainen vielä joskus mökin pihaa koristaa.
Liian monta rautaa tulessa 