Kohti kesän ensimmäistä tavoitetta

Enää kaksi viikkoa aikaa kevään ensimmäiseen koitokseen, eli Riikan maratoniin. Taitaa vaan se H-hetki tulla liian aikaisin – tavoitetta ajatellen. Asetin syksyllä kunnianhimoisesti tavoitteeksi päästä Riikassa alle neljässä tunnissa maaliin.

Nyt tuntuu vähän siltä, että ei se taida mennä. Vaikka olen kyllä juosta jurruttanut läpi talven. Välillä on satanut jääpuikkoja naamaan ja joskus se naama on muuten vaan jäätynyt, kun vastatuuleen on puskettu. Usein on ollut tuollainen fiilis, kuin kuvassa näkyy.

Minulla on ohjelma, jonka mukaan olen suorittanut, joten teoriassa alle 4 tunnin kunto pitäisi olla mahdollinen, mutta… En ole noudattanut ohjelmaa 100 %. Ei ole riittänyt kunto, aika eikä motivaatio. Välillä on ollut viikkoja, että kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta toisinaan tuntuu, ettei tossu ole tahtonut nousta yhtään. Joka lenkille on ollut tavoitevauhti. Niistä ehkä 30 % olen pystynyt juoksemaan tarpeeksi kovaa.

Lisäksi olen korvannut osan juoksuista pyöräilyllä ja uinnilla, koska triathlon…

Näin jälkiviisaana voin todeta, että tuli ahnehdittua vähän liikaa tavoitteita yhdelle kesälle. Siinä alle 4 tunnin maratonissa olisi ollut haastetta jo ihan riittämiin. Mutta että triathlon vielä ihan kylmiltään, ilman minkäänlaista uinti- tai pyöräilytaustaa.

Pyöräilykilsoja olisi pitänyt saada tähän mennessä kasaan jo paljon enemmän. Se on triathlonissa pisin osuus, jossa on myös mahdollista saada aikaa paremmaksi. Minulla keskinopeus on nyt pyörinyt lenkeillä siinä 24 km/h. Sen pitäisi olla mielellään siellä lähempänä 30 km/h.

Uinnissa olen edelleen surkean hidas. Olen ottanut pari yksityistuntia ja nyt käyn tekniikkaryhmässä kerran viikossa. Silti uintitekniikka on vielä aivan hakusessa. En uskalla edes ajatella, että mitä uiminen on sitten avovedessä.

No mutta jostain se on aloitettava. Kunhan saan Riikan pois päiväjärjestyksestä, keskityn vain noihin kahteen viimeeksi mainittuun lajiin ja käyn juoksemassa vain kerran, pari viikossa. Parempi, ettei aseta tälle kesällä triathlonin suhteen muuta tavoitetta, kun maaliin pääsy.

Eikä tämä kevät nyt ihan pelkästään surkeaa rämpimistä ole ollut. Olen minä kuitenkin vähän oppinut uimaan ja pyöräily tuntuu kivalta, vaikka vauhti ei päätähuimaavaa olekaan. Toisinaan tossukin nousee lenkillä ihan hyvin. Ja ennenkaikkea olen saanut olla terveenä koko talven ja kevään.

Lähimatkailuakin on ehditty hieman harrastaa. Kävimme pari viikkoa sitten retkellä Kemppilän Myllykoskella. Miten noloa, että en edes tiennyt näin hienon vesiputouksen olemassaolosta. Ja tämä upea paikka löytyy siis puolen tunnin ajomatkan päästä kotoa.

Paikka on aivan mieletön näin keväisin, kun vettä on paljon. Kannattaa käydä katsomassa, jos täällä päin Suomea liikuskelee.

Ja tämä ihanuus on valloittanut kaikkien sydämet. Rauha on osoittautunut tosi reippaaksi ja sosiaaliseksi pennuksi.

Kaiken kaikkiaan elämä on siis mallillaan ja siitä täytyy olla kiitollinen. Ja jos sattuu tosi hyvä päivä, niin aika lähelle sitä maagista neljää tuntia saatetaan siellä Riikassa päästä. Nyt ei enää ole paljoakaan tehtävissä, muuta kun malttaa levätä tämä loppuaika.

Throwback vuoteen 2018

Blogi on ollut tauolla hetken, joten ehkä on hyvä luoda pieni katsaus menneeseen vuoteen. Näin on ehkä helpompi päästä juoneen mukaan.

Vuosi 2018 oli melkoinen tapahtumien vyöry. Tämä avautui itsellenikin kunnolla vasta, kun aloin selata puhelimen kuvia. Alkuvuosi sentään mentiin melko seesteisissä tunnelmissa. Kesää kohti tahti sitten vähän kiihtyi. Yritän pitää tämän lyhyenä, kuvat saavat puhua puolestaan.

Tammikuu

Tammikuussa sisustin omaa citykotia ja totuttauduin uudenlaiseen arkeen yksin. Kävin lenkillä uusissa maisemissa.

Helmikuu

Helmikuu meni hyvin samoissa tunnelmissa, kuin tammikuu. Talvi antoi parastaan ja kulutin paljon hiihtolatuja.

Sain näemmä neulottuakin jotain, yhtään en muista, että mihin tai kenellä nämä sukat päätyivät.

Maaliskuu

Maaliskuussa juoksulenkit alkoivat pidentyä ja säännöllistyä. Olin tuossa vaiheessa ilmoittautunut jo Tukholman maratonille ja Jungfraun maratonille.

Sain valmiiksi virkatun maton. Malli on Aura. En osannut lukea ohjetta ihan oikein, koska matto vähän kupruilee. Lisäilin varmaan jossain kohtaa liikaa silmukoita.

Huhtikuu

Huhtikuussa ei enää tarvinnut lenkkeillä yksin ❤

Toukokuu

Toukokuussa lomailin Mallorcalla. Tuo kuva kertoo kaiken sen ajan fiiliksestä 🙂 Mallorca oli kiva lomasaari, siellä riitti nähtävää ja koettavaa. Lämpöäkin oli sopivasti, vaikka toukokuussa helle helli enemmän Suomessa, kun välimerellä.

Toukokuussa osallistuin kahteen puolimaratoniin, tässä ollaan Helsinki City Runille lähdössä. Alkukuusta testasin kuntoa Saimaa puolimaratonilla.

Kesäkuu

Kesäkuun alussa juoksin helteisen maratonin Tukholmassa. Pääsin maaliin, ajasta ei jäänyt jälkipolville paljon kerrottavaa. Kiva reissu oli ja hyvin järjestetty tapahtuma.

Kesäkuussa myös piipahdettiin ihailemassa Kolin kansallismaisemaa…

…rentouduttiin mökillä…

…sekä treenattiin seuraavaa koitosta varten.

Heinäkuu

Heinäkuu toi mukanaan suuren surun…

…mutta myös paljon kauniita hetkiä.

Heinäkuussa otin ensimmäistä kertaa tuntumaa siskon maantiepyörään. Siitä se ajatus sitten läksi. Ensi heinäkuussa – jos kaikki menee suunnitelmien mukaan – osallistun triathlonille Joroisissa.

Loppukuussa ylitin maaliviivan 21,1 km kohdalla Hämeenlinnassa. Helle ”helli” tälläkin kertaa juoksijoita.

Elokuu

Elokuu oli lämmin ja lempeä, siihen mahtui paljon kauneutta, haikeutta ja luopumista.

Syyskuu

Syyskuussa koitti jännittävä matka Sveitsin alpeille.

Jungfrau-marathon oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia. Pääsin maaliin n. 6 tunnissa. Maratonin lähtö oli 570 metrin korkeudessa maali 2300 metrissä, joten nousua oli ihan riittävästi. Reitti oli todella kaunis, ei ihme, että Jungfrau-maratonin sanotaan olevan maailman kaunein maratonreitti.

Loppukuusta kävimme Repoveden kansallispuistossa. Ehdimme päiväreissulla koluta vain puiston pohjoisosaa, joten nähtävää jäi vielä.

Lokakuu

Lokakuussakin riitti vielä lämpöä ja näemmä virtaakin. Tässä kavutaan mäkeä X-run -maastojuoksutapahtumassa Rauhan maastoissa.

Lokakuussa teimme päiväretken kotiseudun luontokohteisiin Kummakivelle ja Haukkavuorelle, josta kuva on.

Marraskuu

Marraskuu kiepautti arjen jälleen uusiksi. Ensimmäisessä kuvassa esiintyvät paperipallot löysivät paikkansa yhteisestä kodista.

Joulukuu

Joulukuussa pääsimme esittämään vuoden mittaan harjoiteltua parirengasesitystä paikalle pakotetuille saapuneille läheisille. Olo oli kuin lapsena koulun joulujuhlassa, jännitti ihan hirveästi. Olen harrastanut rengastrapetsia pari vuotta, mutta tämä oli ensimmäinen esiintymisemme. Onneksi oli luottopari tukena ja turvana, yksin en olisi selvinnyt.

Joulunajan vietimme Levillä tunnelmallisessa vuokramökissä.

Vuoden viimeisenä päivänä kipusimme Kätkätunturille, josta avautui upea maisema Leville. Näihin tunnelmiin oli hieno päättää vuosi 2018.

Uusi alku (taas)

Uusi vuosi, uusi alku. Edellisestä postauksesta on hetki kulunut. Kolme vuotta melko tarkalleen.

Tässä välissä on niin sanotusti ehtinyt Vuoksessa vettä virrata. Olen eronnut, muuttanut naapurikaupunkiin, joutunut luopumaan rakkaista koirista, tavannut miehen, menettänyt äidin, muuttanut taas takaisin syntymäkaupunkiin ja opetellut uudenlaista elämää, johon kuuluu myös jälkikasvua. Tämä kaikki on tapahtunut parin vuoden sisällä.

Tähän pariin vuoteen on mahtunut paljon kaamosta, mutta myös monia kauniita ja valoisia hetkiä. Olen onnekas, kun minulla on perhe ja ystäviä, jotka ovat kannatelleet vaikeimpina hetkinä. Olen onnekas, kun olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.

Ajattelin, että perustaisin taas uuden blogin. Sitten päätin kuitenkin jatkaa tästä. Perustin tämän blogin alunperin koirien kuulumisille, mutta sitten aihepiiri laajeni ja rönsyili. Blogi kasvoi ja kehittyi, välillä taantui ja sitten taas heräsi eloon. Annetaan sille siis vielä mahdollisuus. Siinä näkyy eletty elämä. Se on hassu ja vähän nolo. Mutta niin se on elämäkin välillä, aina ei mene niinkuin Strömsössä.

Muutin blogin otsikon ja päivittelin sitä hiukan. Editoin muutamaa edellistä postausta, koska niissä olevat linkit eivät johtaneet enää minnekään. Muuten jätän vanhat postaukset elämään omaa elämäänsä. Ehkä niitä on mukava sitten joskus vanhana lukea ja yrittää ymmärtää omia mielenliikkeitään.

Aika näyttää, että saanko aikaiseksi ponnistaa blogin taas jaloilleen. Mikäli niin käy, niin saatte lukea yhtä sekavia sepustuksia, kuin aiemminkin. Punaisen langan päätä ei vieläkään ole löytynyt, vaan lankakerät ovat yhä iloisesti sekaisin.

Iloa ja valoa päivääsi!

Tuli tarve avautua

Bööö! Tuli tarve alkaa taas kirjoittaa.

Tein jo postauksen vanhaan Vuodatuksen blogiin, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin sen blogin elvyttämisestä. Jotenkin ei vakuuta, jos ko. alustan ylläpidon viimeisimmät päivitykset Facebookissa ovat yli vuoden takaisia. Menetin jo kerran ison kasan kuvia blogiavaruuteen sieltä blogista, enkä halua löytää itseäni taas siitä tilanteesta, jos nyt innostun kirjoittelemaan.

Tämä blogi on sekava ja poukkoileva aiheiltaan. Ajattelin poistaa noita noloja ”fitness”-kirjoituksia, koska ne ovat, no, noloja. Mutta toisaalta, se oli sellainen elämänvaihe.

No, ei tämä tästä varmaan selkeämmäksi muutu, mutta lupaan ettei täällä enää jauheta raejuustosta tai rahkasta.

Mistä täällä sitten jauhetaan?

• Neuleista varmaan silloin tällöin, kun niitä harvakseltaan valmistuu
• Koirista, jos niistä sattuu saamaan hellyttävää kuvamateriaalia
• Juoksusta, jos vielä saan aikaiseksi johonkin tapahtumaan treenata
• Joogasta, koska olen taas onnistunut ottamaan sen osaksi elämääni
• Jne.

Katsotaan kuinka tätin käy. Jos tänne nyt joku eksyy, niin tervetuloa jälleen seuraamaan superjännittävän elämäni käänteitä 😉

 

Forester Socks

Kesä. Loma. Helle. Ah, minä nautin 🙂 Lomalla on ollut aikaa myös neulomiselle pitkästä aikaa.

Uusimmassa Interweave Knitsissä oli hauska sukkaohje, jossa sukan neulominen aloitettiin keskeltä jalkapohjaa.

Pakko oli heti testata uutta sukanneulomistapaa.

Malli: Forester Socks by Betty Salpekar (Interweave Knits summer 2014), lanka: Filo Blu Triathlon print, vähän toista kerää, eli n. 55 g. Puikot 2,25 mm. Alkuperäisessä ohjeessa varret ovat pidemmät.

Nämä oli ihan kiva neuloa, mutta eivät istu kovin hyvin ainakaan minun jalkaan.

Kesäinen neule valmiina, mutta missä se kesä on?

Inostuin pitkästä aikaa neulomaan. Kaivoin laatikon pohjalta keväällä aloitetun neuletunikan aihion ja jatkoin sen työstämistä.

Ja tadaa, sain neuleen ihan valmiiksi saakka!

Ohje on kevään 2014 Novita -lehdestä (Malli 26). Lankakin on Novitan kausilankaa, en vaan enää muista mitä… Hukkasin vyötteet sitä mukaa kun lankaa kului, ja lopulta sitä kuluikin aika tarkkaan kaikki mitä oli. Olisiko lanka ollut Helmi-nimistä…? Lankaa kului 8 kerää, eli 400 g.

Neuleesta tuli muuten ihan kiva, mutta se on niin tyköistuva, että joudun vetämään vatsaa sisään koko ajan, etteivät ihmiset alkaisi onnitella. Se on niin noloa sitten todeta, että ei siellä ole vauvaa, se on ihan vaan herkuttelemalla hankittu kumpu 😉

Pitänee siis vähän vähentää herkuttelua, ennen kuin tätä tuotosta kehtaa julkisilla paikoilla esitellä.

Näillä eväillä siis eteenpäin! Eli salaatilla, grillatulla broilerilla, avocadolla, omenalla ja litralla mansikoita. Näillä pärjää yhden työpäivän, eikä luulisi herkkuja kaipaavan kun nuo vetelee päivän aikana nassuun.

Ollako vai eikö olla?

En oikein tiedä mitä tekisin tälle blogille. Tästä puuttuu teema. Onko tämä koirablogi? Onko tämä treeniblogi? Onko tämä elämäntapablogi? Onko tämä käsityöblogi?

Nyt tämä blogi koostuu yhtä monesta aineksesta kuin taannoinen aamupuuro. (siinä oli muuten puuroa, pähkinäöljyä, raejuustoa, mehukeittoa ja mansikoita) Tämän blogin kohtaloa miettiessä perustin toisen blogin, jossa keskitytään vain liikuntaan ja kotiseudun esittelemiseen siinä samalla, kikkaa: Juosten kulmilla -blogiin jos se aihe kiinnostaa. Edit: linkki poistettu.

Ei elämästä selviä kolhuitta

Terveisiä juoksulenkiltä.

Joskus pitää vähän rypeä, että ymmärtää mikä on tärkeää ja merkityksellistä. Viime sunnuntain juoksulenkillä tein komean mahalaskun, mutta onneksi ei käynyt pahemmin. Muutamalla naarmulla ja nolotuksella selvittiin.

HCR jäi tosiaan juoksematta kun sitkeä flunssa piti otteessaan muutaman viikon.

Sinä aikana ehdin miettiä juoksua ja valmennusta, tavoitteita ja asioiden tärkeysjärjestystä.

Päätin keskeyttää Endurance-valmennuksen.

Valmennuksessa itsessään ei ole mitään vikaa, enkä halua sitä dissata. Tulin vaan siihen tulokseen, että en jaksa noudattaa niin tarkkaa ”lukujärjestystä” ja miettiä ja punnita jokaista suupalaa.

Elämä voi joskus olla makeaa – jos tuntuu siltä. Ajattelin muutenkin nyt tehdä asioita, jotka tuntuvat itsestä hyvältä ja oikealta. Juoksen silloin kun se tuntuu hyvältä ja lepään silloin kun tuntuu siltä.

Ei sillä ole väliä, pystynkö juoksemaan puolimaratonin alle kahden tunnin ikinä. Juoksen sen niin kovaa kun se kulloinkin tuntuu hyvältä. Pääasia, että nautin juoksusta. Keväällä homma alkoi jo mennä vähän hampaat irvessä meiningiksi ja sitä en harrastukseltani halua. Koska harrastushan juoksu minulle on, mukava, rentouttava harrastus.

Raps raps raps, sunnuntaina ajattelin että pitäisi äänittää juoksuaskeleiden rapinaa. Sitä voisi sitten kuunnella kun haluaa rentoutua 🙂

Takapakkia

Näinhän siinä sitten kävi. Tuli flunssa.

Kävin tänään terveydenhoitajan luona kysymässä josko tautiin saisi jotain lääkitystä. CRP-mittaus kuitenkin kertoi, että kyseessä on virus-tartunta, eli antibiootit ei auta.

Ei siis muuta kun lepoa ja paljon vettä. Ja vitamiinia.

Näin ollen jos toivunkin riittävästi lauantaiksi, että pääsen starttaamaan, voi ennätyshaaveet kyllä haudata. Harmittaa, mutta minkäs teet. Pitää vaan alkaa surffailla uusia juoksutapahtumia, niitä onneksi Suomessa riittää.

Ajattelin, että kun tästä toivun niin aloitan ihan alusta tämän Endurance-valmennuksen. Ja oikeasti noudatan sitä ohjetta. Syön ja liikun siis pilkulleen ohjeen mukaan. Perkule.

Chillausta ja grillausta

Tänään olen pitänyt ansaittua lepopäivää. Viikko on ollut varsin työntäyteinen ja kiireinen, mutta olen silti onnistunut syömään ja liikkumaan melkein ohjeiden mukaan.

Torstaina kävin kehon hyvinvointitutkimuksessa Treenixissä. Tutkimuksessa piti puristaa sellaista kapulaa minuutin ajan. Kapula mittasi sähkön kulkemista soluissa, tai jotain sinnepäin. Testi kertoi mm. verisuonien, luuston ja ihon kunnosta. Siinä selviää myös vitamiinien mahdolliset puutokset, sekä kehon ph-tasapainon.

Testitulos oli varsin positiivinen yllätys. Melkein kaikki viitearvot olivat vihreällä, eli normaaleissa lukemissa. Ainoastaan ihon hoitoon (kollageenikatoon) pitää kiinnittää huomiota, sekä luuntiheydessä oli pientä poikkeamaa, eli kaliumin saanti pitää turvata.

Sain testin tuloksen perusteella kirjallisen ohjeen, jonka avulla poikkeavat lukemat voi saada normaalille tasolle. Ohjeessa sanottiin, että liika proteiinin saanti voi estää kaliumin imeytymistä ja aiheuttaa osteoporoosia. Valkuaista ei saisi syödä enempää kuin 0,8 g painokiloa kohti vuorokaudessa. Jos yli 20 % päivittäisestä energiasta tulee valkuaisesta, voi kalsiumin imeytyminen häiriintyä. En ole laskenut paljonko nykyinen ruokavalio sisältää valkuaisia, pitääkin laskea ja tarkastaa, ettei nämä suositusarvot ylity…

Myös liika kahvin juonti voi heikentää kaliumin imeytymistä. Siihenkin ehkä voisin kiinnittää enemmän huomiota, kahvia nimittäin menee aika monta mukillista päivässä.

Ihon kuntoa voi ohjeen mukaan parantaa lisäämällä ruokavalioon lisää pehmeitä rasvoja ja e-vitamiinia. Tämän tiesinkin jo, ja olen lisäillyt ruokiin mm. Pähkinävoita, oliiviöljyä jne. Avokado voisi myös olla hyväksi, täytyypä lisätä sitäkin osaksi ruokavaliota. Se ei kuulu Fitfarmin ruokavalioon, mutta kuunteleen mieluummin omia tuntemuksia kun noudatan orjallisesti ruokaohjetta, joka on tehty ”kaikille sopivaksi”. Meissä kaikissa on kuitenkin yksilöllisiä eroja ja jokaisen kroppa toimii hieman eri tavalla.

Varmaan kukaan ei voi eikä jaksa ihan täydellisesti syödä suositusten mukaan jokaisena päivänä. Mutta monesti pienet arjen valinnat vaikuttavat tosi paljon ja jos 90 % elää tehden oikeita valintoja, voi välillä herkutellakin ja ottaa vähän rennommin. Pitkällä aikavälillä siis.

Tänään olen tosiaan pitänyt huilipäivää. Siitä tulikin totaalinen huilipäivä kun mies käytti koiratkin lenkillä töiden jälkeen. Minulla olikin sitten aikaa käydä kaupassa suoraan töiden jälkeen ihan rauhassa ja miettiä viikonlopun ruokajutut samalla. Ja kun oli niin lämmin keväinen päivä, päädyin ostamaan grilliherkkuja… Siis toki ohjeen mukaisia herkkuja 🙂

Grillissä voi valmistaa ihan terveellistäkin ruokaa kun jättää ne makkarat kaupan hyllylle. Tänään meillä syötiin broilerin filettä, uusia perunoita ja salaattia. Nam.

Viikon liikunnat tähän mennessä:

Ma 16 km juoksulenkki (1 h 44 min)
Ti 23 km pyöräily matalalla sykkeellä (1 h 15 min)
Ke kuntosali
To 15 min lämmittely cross trainerilla ja grit strenght -jumppa 0,5 h
Pe lepo

Huomenna olisi tarkoitus aloittaa aamu yhteyslenkillä, jonka kruunaa uintihetki ja aamupala Imatran Kylpylässä. Ei pöllömpi tapa aloittaa viikonloppu 🙂