Uusi vuosi, uusi alku. Edellisestä postauksesta on hetki kulunut. Kolme vuotta melko tarkalleen.
Tässä välissä on niin sanotusti ehtinyt Vuoksessa vettä virrata. Olen eronnut, muuttanut naapurikaupunkiin, joutunut luopumaan rakkaista koirista, tavannut miehen, menettänyt äidin, muuttanut taas takaisin syntymäkaupunkiin ja opetellut uudenlaista elämää, johon kuuluu myös jälkikasvua. Tämä kaikki on tapahtunut parin vuoden sisällä.
Tähän pariin vuoteen on mahtunut paljon kaamosta, mutta myös monia kauniita ja valoisia hetkiä. Olen onnekas, kun minulla on perhe ja ystäviä, jotka ovat kannatelleet vaikeimpina hetkinä. Olen onnekas, kun olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa on hyvä olla.
Ajattelin, että perustaisin taas uuden blogin. Sitten päätin kuitenkin jatkaa tästä. Perustin tämän blogin alunperin koirien kuulumisille, mutta sitten aihepiiri laajeni ja rönsyili. Blogi kasvoi ja kehittyi, välillä taantui ja sitten taas heräsi eloon. Annetaan sille siis vielä mahdollisuus. Siinä näkyy eletty elämä. Se on hassu ja vähän nolo. Mutta niin se on elämäkin välillä, aina ei mene niinkuin Strömsössä.
Muutin blogin otsikon ja päivittelin sitä hiukan. Editoin muutamaa edellistä postausta, koska niissä olevat linkit eivät johtaneet enää minnekään. Muuten jätän vanhat postaukset elämään omaa elämäänsä. Ehkä niitä on mukava sitten joskus vanhana lukea ja yrittää ymmärtää omia mielenliikkeitään.
Aika näyttää, että saanko aikaiseksi ponnistaa blogin taas jaloilleen. Mikäli niin käy, niin saatte lukea yhtä sekavia sepustuksia, kuin aiemminkin. Punaisen langan päätä ei vieläkään ole löytynyt, vaan lankakerät ovat yhä iloisesti sekaisin.
Iloa ja valoa päivääsi!
Liian monta rautaa tulessa 